 |
Myös auringonkukilla on oma osansa kirjassa |
Kirja alkoi ajallisesti lähes lopusta. No näinhän ne kirjailijat useinkin konstailevat. Tai ei se tietysti mitään konstailua ole vaan kokonaisuus on tarkoin harkittu ja sommiteltu. Ongelmaksi ajassa hyppelyn voi kokea vain ymmärtämätön tai liiaksi hoppuinen vain juonen vuoksi kirjaa lukeva.
Ja juoni, tapahtumien kulku se lukijaa otteessaan pitääkin tässä kirjassa. Kaunokirjallisena tuotoksena, ei ainakaan kaltaiseni kuitenkin aika pinnallisesti asiaa arvioiva, voi kovin korkealle arvostaa. Tulee mieleeni entisten aikojen Hopeapeili ja Nyyriikki viihdelukemistot, toisaalta kohtuuton rinnastus tämä kun en itse koskaan kyseisiä kirjaisia ole lukenut mutta näin nyt kuitenkin kuvittelen. Ja onhan noidenkin julkaisujen sivuilla monet sittemmin kuuluisat kirjailijat uraansa aloitelleet.
Erilaisia rakkaustarinoita, traagisia kohtaloita on sijoitettu erilaisiin raameihin runsaasti. Helppoa ja konstailematonta tekstiä kunnes yhtäkkiä loikataan unikuvien ihmeellisiin maailmoihin. Kontrasti kirjan alkupuolen selkeän yksinkertaisen elämänmenon ja lopun ihmeellisten, arkielästä irtautuneiden sfäärien välillä on huikea.
Useimmat kirjan henkilöt ovat jotenkin erikoisia, keskimääräisistä tallaajista poikkeavia. Tämä tietysti voi olla osaltaan asia joka ihastuttaa monia lukijoita, ehkä vaikkapa tässä kuvittelemassani "hopeapeili" hengessä.
Päähenkilöiden yhteys kevyen (rock?) musiikin maailmaan saattaa myös tässä kirjassa viehättää kyseisen musiikin ystäviä.
Ikävä nyt että tiivistelmäni voinee äkkiseltään tulkita sangen negatiiviseksi, siihen ei pidä juuttua ja vielä kerran taustaksi että ansioni ja kykyni kirjallisuuden arvioimiseksi ovat sangen kevyet, aikani kuluksi kirjoittelen käydessäni mielessäni kirjoja läpi tuoreeltaan lukukokemuksen jälkeen.
Onnea ja menestystä toivotan Terersalle, tästä on hyvä ponnistaa aina vaan vieläkin parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti