2.10.2016

Lauhavuori

Lauhavuoren kansallispuisto sijaitsee Isojoen  ja Kauhajoen rajamaastossa. Se on luontonsa ja geologiansa puolesta omanlaisensa, eroaa ympäristöstään. Lauhavuoren korkein kohto (231 m) on yksi Etelä Suomen korkeimmista kohdista.

Aivan pienen kierroksen siellä kävelin, hyvin merkityn Rantapolun joka lähtee Lauhavuoren näkötornilta.
Sää suosi, kannatti lähteä. Metsissä ja luonnossa viihtyvälle paljon nautittavaa.


Ruskeaa ruskaa aamupäivän auringossa


Selfie


Jäkälää on runsaasti. Paliskunnan tänne voisi perustaa, ruokaa riittäisi mittavammallekin porotokalle. Susia ja ahmojakin harvassa ja vähän lunta talvella, helppo olisi poron kapsutella jäkälät lumen alta esiin.


Muurahaisten kekoja on runsaasti, ihmekkös tuo kun neulasia pesien rakenteluun riittää.


Kansallispuistossa kun ollaan niin puut saavat kaatua luonnon ehdoilla ja jälki on sen mukaista, aitoa alkuperäistä luontoa.


Yksi kuva myös insinööritieteestä. On rakennettu Lauhavuorelle näkötorni, puusta tehty.


Jos jaksaa reilut sata askelmaa torniin kavuta niin näkymät kyllä palkitsevat



Lauhavuorelta löytyy myös hienno rakka alue. Karua kauneutta.


Rakkavyön ylitse on luontopolulle rakennettu puinen käytävä kohtaamispisteineen. Kuriositeettina kerron että kaksi vuotta sitten kun myös vaeltelin näissä maisemissa oli tässä istuskelemassa ryhmä koululaisia. Palavasieluinen opettaja kertoi innoittavasti tapahtumista jotka ovat johtaneet tämä kivikon syntyyn niin oli innoissaan että ei havainnut että valtaosa oppilaista näpläsivät älypuhelimiaan kuulokkeet korvilla.

Kyllä Lauhavuoren maisemiin kannattaa lähteä, luonnosta, metsistä kiinnostunut ei varmasti pety. Jos on syysaikaan liikkeellä tarjoutuu myös mahdollisuus puolukoiden ja suppilovahveroiden keruuseen.