27.6.2014

Kesäteatterissa Veikkolassa


Kulkeuduin Kirkkonummelle, Veikkolaan vei tieni. Tarjoutui  siellä hyvien ystävien ansiosta mahdollisuus katsoa paikallista kesäteatteria. Täytyy heti sanoa että kyllä kannatti, esitys oli vallan mainio. 
Teatteri oli kerätty hermoparantolan historiasta ja menneen ajan hengestä. Lopuksi toki ruodittiin hieman nykypäivämme kovuutta ja elämänmenon laskelmointia silkassa rahassa.


Väliajalla oli tarjoiluakin, sopuhintoihin.




Näyttämönä juuri se sama paikka missä tarinoiden tapahtumat


Siinähän se ohjaajatäti, TVstäkin tuttu, kirmaa ja kalisuttelee
kelloaan kohta alkavan esityksen merkiksi

Ylihoitaja ja talonmies diskuteeraavat. Mistä olivatkaan löytäneet talkkariksi
Arto Paasilinnan näköisen osaansa mainiosti luontuneen körilään.
Ylihoitaja oli aivan mainio, juuri sellainen kun muinaisen hermoparantolan
esinaisen luulisi (ja toivoisi) olleen.



Hieno kohtaus jossa potilas, hullu tai hermosairas ihan miten vaan halutaankin uhkailee hyppäävänsä alas. No eihän se tosissaan, vaikka hullu onkin ymmärtää vain näin saavansa ikäänkuin parempaa kaikupohjaa sanomalleen.
 Herkkää niin herkkää. Teatteriesityksen musikaalinen anti oli ensiluokkaista, niin sävellykset, muusikot kuin runsas kuorolaulanta.
En minä paljon musiikin teorioita ymmärrä mutta sen sanon että poikkeuksellisen laadukasta ihmiskorvalle kuulla ja kokonaisuuteen hienosti saumautuvaa se oli.

Mahdottoman vaikuttava oli yhtäkkiä lavalle saapuneen, aidon oopperalaulajan ytimiin käypä Pajatso-aaria,
siinä oli voimaa ja tunnetta näytelmän hengessä niin että luihin ja ytimiin otti.

Kehujen kera on mainittava lasten suoritukset näyttelemisessä, täysillä mukana ja luontevampia olivat kuin useimmat TVssä
nähdyt. Varmasti hyvää ainesta luontojaan, ohjaajan sormer myös varmaan vahvasti pelissä mukana.



Enkelkuoro viimeisen päälle niin ettei paremmasta väliä.




Suurella sydämellä


On loppulaulun aika

Vuolaat kiitokset itsekseni lausun heille jotka tämän esityksen olivat aikaan saaneet

22.6.2014

Juhannuksena nähtyä

Joitakin satunaisia Juhannuksen aikaan otettuja kuvia yksinkertaistettujen selitysten kera. Minkäänlaista punaista lankaa saati logiikkaa ei tästä koosteestas löydy. Sillisalattia sanoisin ja sanonkin.
Vaikka kuinka paleltaa niin koittakaa henkisessä mielessä nauttia kesästä, puutkin sentään vehreitä ja kukkaset kukkivat aitovierillä ja tarkemmin katsottuna melkein joka paikassa.


Mitähän lie nämä vanhat rakenukset,
unohdetuilta näyttivät.
Maksamaan, Österöön Strokavik nimisessä
kalasatamassa kököttävät



Tämä koira on erittäin kiinnostunut vedenalaisesta elämästä, pieniä
kalanpoikasia seurasi uteliaana. Huomattava että tuuheaa
häntäänsä se piti ylväästi pystyssä, varoi visusti ettei kastu



Ankkuri rantakivillä, vähän on kepulin näköinen mutta ajanee asiaansa
r

Toinen ankkuri. Eivät nämä mitään veneen ankkureita ole vaan jumitetaan näillä kalanpyydyksiä paikallaan pysymään.





 

Maksamaalla tapasin tämän juhannusajelulla
huristelevan pariskunnan. Liekö sitten olleet
kukkaislapsia vaiko kukakauppiaita.

Ansiokkaasti isäntäänsä pitkään palvellut venhe on saavuttamassa matkansa päätä. Aika ja meri murtaneet hienon paatin, vanhan venemestarin ammoin veistämän.
Raskain mielin on veneen isäntä viilannut Homeliten teräketjun teräväksi kuin käärmeen kieli ja paloitellut uskollisen kulkuenuvonsa kokkotarpeiksi. Lukemattomat ovat ne siiat, ahvenet ja lahtihauet jotka tämän veneen pohjalla ovat sätkytelleet.



Jos oikein tarkkaan katsoo niin voi nähdä kalalokin hautomassa muniaan naapurini laiturin penkillä. Vuodesta toiseen mokoma pesii samalle paikalle. Naapurini on niin hentomielinen, suuri lintujen ystävä että rauhoittaa laiturin muulta käytöltä pesimisen ajaksi, käypä vielä palastelemassa leivänpaloja penkille lokin syödä.

Siinä ne on lokin munat,
kaksi vain on päkistänyt pesäänsä



Kaukana on tästä "koivun oksaan korkealle
teki peippo pesän" tyyppinen lyriikka ja
tunnelmointi.
Läheiselle vesikivelle lentää lokki tarkkailemaan tilannetta
jos joku liian lähelle laituria astelee

Merenkurkun matalia ja runsaskivisiä vesiä. 




14.6.2014

Grönvikin kartano, lasitehdas

1813 - 1907 toimi Mustasaaren Grönvikissä lasitehdas.  Tehdas valmisti apteekkilasia, pulloja, talousesineitä ja ikkunalasia. Raippaluotoon johtavan tien varrella, viitisen kilometriä ennen Suomen pisintä siltaa seisoo tämä komea pytinki.





Grövikin kartanon päärakennuksen julkisivu.  Rakennus on valmistunut  vuoden 1780 tienoilla.



Jyhkeät on rakennettu portaat kartnonpatruunan ja miksei mataminkin astella sisään


Etupihan kesäkahvilan kalusteryhmä. Kahvi raparperipiirakan kanssa maistui, oli valeltu piiraan päälle vaniljakastikettakin, kanelia raputeltu päälle

Löydetty vanhoja lasilohkareita
koristeiksi rautaruukkuihin
 



Kartanon puisto on vehmas





Vanhan lasitehtaan raunioita


12.6.2014

Ensi talven polttopuut

Kaikki merkit viittaavat siihen että ensi talvesta tulee pitkä ja ankara. Pihlajissa mahdottoman paljon kukkia ja sammakotkin käyttäytyvät omituisesti. Siilet ahmivat etanoita ja matoja keräten jo nyt runsaita vararasvoja selvitäkseen talven yli horroksessaan. Pahat ovat merkit. Odotettavissa lienee viikokausien hyisiä, ytimiin tunkeutuvia  tuulia suoraan Huippuorilta ja pohjoiselta napajäältä.




Talveen on syytä varautua runsain, mieluusti koivuisin polttopuin.


Sanoisin että jopa kaksinkertainen määrä tavalliseen talveen verrattuna on syytä klapeja pilkkoa


Puuliiterit täyteen ja mielen rauhoittamiseksia vielä latomuksia seinävierille. Kelpaa pakkasia odotella
turvallisin mielin


Pilkkomispöllikin kulunut syville loville ja
pirstiöimille, pitänee uusi hankkia ensi vuodeksi
Tätä siiltä avustin, syötin ravitsevia nakkipaloja.
Tuhisi tyytyväisyytään.


Siinä kesän leppeissä tuulissa kuivuvat, imeskelevät lämpöenergiaa
itseensä auringon säteistä. Kelpaa sitten takkaa, leivinuunia ja
saunan kiusta lämmittää talven synkkyydessä




Taustat on turvattu 



8.6.2014

Kukkia pihallani

Piti leikata pihanurmikko, laiskotti, oli kuuma. Pitkittääkseni toimeen ryhtymistä keksin kuvata joitakin pihalla 
kukkivia kasveja. Kauniita ovat, ei sen kummempaa




Olisiko globelia tämä sininen siro kukkanen 

On luonnolla voimaa, pihalaattojen raosta puskee voikukka ja jaksaa vielä kukkiakin


Nuppuja pensaassa


Kuin aurinko konsaan tämä



Jos oikein muistan niin kyseessä on kvitteni, japaninkvitteni. 


Omenankukkia






Kärhönkukka

Siemenet odottelevat tuulta



No voikukka