Muodollisia asetelmia

Tuskallinen tutustuminen uuteen 65 mm linssiin jatkuu. Konstikas se on ja riipii hermojani.

Tässä nyt ei sen kummempaa, vain muutama kuvatus kyseisistä harjoituksista.

 

 

 

Reikäinen marja-aronian lehti puisella alustalla.

Kolme syksyn merkitsemää marja-aronian lehteä irroitettuina alkuperäisestä kasvupaikastaan

Lintujen juottola jossa houkutuslintuna pronssinen lintu

Tuntematon köynnöskasvin punainen kukka

Pelargonia nostettuna jakkaran päälle

Kotini ympäri kävelin

Illansuussa otin kameran ja yksijalkaisen jalustan ja kävelin kotini ympäri. Otin joukon kuvia, joista

tässä 12 kollaasin muodossa. Sen mm opin että olisi pitänyt olla kolmijalka. Melkein kaikki

kuvat näet tärähtäneitä. 65mm objektiivi ja isot aukot - ei siitäkään hyvä seuraa, tuppaa

olemaan tarkennuksetkin pielessä.Ei ole helppoa!

 

 

11 kuvaa Haapavedeltä

 

Sattui että kulkeuduin Pohjois Pohjanmaalle Haapaveden kaupunkiin. Oli tovi luppoaikaa, kävelin kylillä pienen lenkin kameran kanssa ja räpsyttelin muutaman kuvan hetkien mielijohteista.

Aikani kuluksi nyt niitä ripustin sikinsokin tähän blogiini.

 

 

Omasta mielestäni kauniita, syksyä enteileviä värejä minulle tuntemattomassa kasviksessa.

Maisemia hallitseva valtava voimala joka kuuleman mukaan
polttaa soiden turvetta.

Vaikka oma luontoni on karu, niin tämä matkani varrelle sattunut kukkaisketo kosketti kauneudellaan.

Tämä kukka on tässä nostalgiasyistä, kotona
muinoin näitä oli nurkkapäissä, äitini suosikkeja.

Kiinnitti huomion oven korkea kynnys,
ei ole asiaa huonojalkaisilla

Salaperäinen ovi, olisi tehnyt mieleni raottaa mutta en tohtinut.

Tottahan haapoja oli kun
kerran Haapavedellä oltiin.

Pyhäjoki pullistuu järveksi Haapaveden kohdalla,
kaislikot hallitsevat maisemia

 



Lienevät loppuun kukkineita unikoita, mielenkiintoisen näköisiä paukuroita.
Näihin ennen tytöt laittoivat neilikoista silmät ja tikuista jalat,
olivat sitten leikkien lehmiä tai sikoja.

Sekalaisia luontoaiheisia kuvia

 

Loppukesän aurinkoisena mökkiviikonloppuna kameran

linssiin osuneita luontoaiheita.

 

Hämähäkit olivat yöllä olleet erityisen ahkeria rannan kaislikossa

Korento istahti terassin kaiteelle
ihmettelemään maailman menoa

Heinäsirkka hyppäsi maalauhaalarin polvelleihmettelemään maailman menoa

Hauen kaksi olomuotoa, natural ja voissa paistettu

Aurinko on laskenut



 



Muutama oma sana kirjasta "Minä, vakuutusetsivä", V Hänninen

Vastoin tapojani hotkaisemalla luin Vepe Hännisen kirjoittaman kirjan "Minä, vakuutusetsivä".

Omien latujensa kulkija

Etukäteen arvelin että teos olisi enemmänkin viihteellinen ja sitä se oli vaikka vakavista asioista puhuttiinkin.
Aivan hengästytti se meno ja vauhti millä mentiin asiasta toiseen. Kuin konsanaan TV- sarjoissa joissa katsojaa ei pitkään rasiteta yhden kohtauksen katsomisella. Jännitystäkin ja hieman väkivaltaa oli ympätty mukaan, ja niistähän tykätään. Saattavat myös vauhdittaa kirjan myyntiä.

Tällaiseen malliin on mennyt päiviemme viihde, lyhytjännitteisen, jännän hyppeleväksi.

Ihmisen ystävä

Keskeisiä teemoja olivat vakuutuspetosten ruotiminen. Vakuutusyhtiöiden toiminnan
kähmäisyys ja myös tavallisen pienen ihmisen petollisuus vakuutusyhtiöitä kohtaan.
Myös ystävyydestä puhuttiin, sen oikullisuudesta, kestämättömyydestä, petollisuudesta.

Ainoaksi kestävämmäki oittautui vakuutusetsivän ja hänen vanhan koiransa ystävyys.


Kirjan sankari, päähenkilö, osoittautu syvimmiltään ihmisystäväksi, mieheksi joka
arveli hyvän tarkoituksen pyhittävän keinoja. Yksinäisyys vaivasi, elämänsä tarkoitus  vähän hakusessa. Sellainen tuntu jäi että vastaavia tyyppejä suorastaan vilisee aikamme kirjatarjonnassa.

Yksin

 Ammattimaisesti kirjoitettua, viihteeksi nykyihmiselle se lähinnä on.

Loppu

Pitkäsiima

Perjantai iltana laskettiin mereen pitkäsiima. Siinä oli 85 koukkua.

Pitkäsiimakalastus lienee päivinämme katoamassa olevaa kansanperinnettä.

Nostalgiasyistä laskettiin pyytämään.

 

 

 







Salakka

 

 Täkyinä syöttiverkolla kalastettuja
pikkusalakoita.




Kaunis ilta ajella kokemaan pyydystä

 

 
 




 



Siiman loppumerkki eli pola

Saalis, ei huono. Ämpärillinen ahvenoita joiden keskipaino 350 grammaa.

Niitä paistettiin kesäkeittiössä
runsaassa voissa.



Ruokaknussa oli kalalle allergisia

S

Osa saaliista savustettiin leppäpuilla, jokunen
katajanoksa mukana arominsa antamaan

20 minuuttia suolavedessä
ja sitten herkuttelemaan
 

Ulla-Maija Paavilainen: "Vanhapoika"

Kukaanhan ei näitä pyydä mutta tässä taas aivan pokkana tee-se-itse mallinen kirjan arvostelu. Niinkuin minä sen olen kokenut.

Jos jostain syystä haluaa lukea kirjan yksinäisyydestä niin Paavilaisen kirja on yksi hyvä vaihtoehto. Monesta vinkkelistä ja monenlaisesta yksinäisyydestä ja elämän sisällöttömyydestaä siinä puhutaan.
On ehkä kiintoisa monille valokuvausta harrastaville bloggareillekin koska kirjan päähenkilö sattuu olemaan  ammattimainen kuvaaja.

 

Mitään suurta maailmankirjallisuutta ei tämä teos edusta mutta parempaa luettavaa kuitenkin kuin nämä loputtomat pikkunäppärät dekkarit joissa väkivalta ainakin taustalla on kantavana teemana.

Dialogin kirjoittaminen, sellaisen jota ihmisten puhe on, ei ole kirjailijan vahvimpia puolia. Näppäriä lauseita toki löytyy, jopa huumoria kun tarkaan lukee.

Kirjan henkilöt piirtyivät kovin epätasaisesti. Yrittäjä öykkäri esimerkiksi oli kuvattu kovin köpelösti, hieno vanha daami taas aivan nautittavasti.

Toisinaan huomasi ikäänkuin uteliaana kurkistelevansa kirjan henkilöiden arkea. Vanhuuden maailmaa oli kosketeltu myös ansiokkaasti.


Juonen, ihmisten kohtaloiden ja päähenkilön kanssa myötäelämisen vuoksi kai tämä oli pakko loppuun lukea.


 

Tyrninpoimintapenkki

Mökkitontilla on monia tyrnipensaita. Syyskesällä niitä poimin, siinä vaan tahtoo selkä väsyä.

Käytänkin apuna joskus puhdetyönäni aikani kulukisi tekemääni penkkiä. Siinä istun ja poimin, välillä pistän marjan suuhunikin. Happamiahan ne ovat mutta on hyvä maku karulla tavallaan.

 

Olen vähän ylpeäkin tästä penkistä, tai paremminkin sen kiemuraisista jaloista. Metsästä löysin kitukasvuisen kuusen. Laskin vuosirenkaat, niitä oli 96.

 

 

Puhde on päivän hämärähetki, aamuin illoin.
Jos puhteen aikaan jotain värkkää sanotaan sitä puhdetyöksi.

 

Sadekuuro

 

Aivan mahdottoman rankan kuuron satoi pihallani

 

 

Lapinsalon toinen piimäitikka

 

Se istahti lapionvarrelle ihmettelemään valoa ja varjoja kesätuulen liehutellessa koivun oksia.

 

 

Viikonloppua mökillä

Eipä kummempia. Viikonloppua laiskasti mökillä kauniin sään vallitessa.

 

 

Merta näkyvissä

Kaislikossa suhisee. Kesän kypsyys näkyy väreissä. Pienehkön polttopuusavotan tulokset. Risukasa ja
hirvenjahtaustorni, melkoinen sillisalaatti.

Monet vaarat uhkaavat kuvanottajaa.

Viikon päästä tyrnejä noukkimaan.

Tarkkasilmäinen näkee kuvassa
saippuakuplan jota koira
tavoittelee ahnaaseen kitaansa

Päivääliseksi grillistä oliiviöljyssä valkosipuleilla silattuja
perunoita