Muutama oma sana kirjasta "Minä, vakuutusetsivä", V Hänninen

Vastoin tapojani hotkaisemalla luin Vepe Hännisen kirjoittaman kirjan "Minä, vakuutusetsivä".

Omien latujensa kulkija

Etukäteen arvelin että teos olisi enemmänkin viihteellinen ja sitä se oli vaikka vakavista asioista puhuttiinkin.
Aivan hengästytti se meno ja vauhti millä mentiin asiasta toiseen. Kuin konsanaan TV- sarjoissa joissa katsojaa ei pitkään rasiteta yhden kohtauksen katsomisella. Jännitystäkin ja hieman väkivaltaa oli ympätty mukaan, ja niistähän tykätään. Saattavat myös vauhdittaa kirjan myyntiä.

Tällaiseen malliin on mennyt päiviemme viihde, lyhytjännitteisen, jännän hyppeleväksi.

Ihmisen ystävä

Keskeisiä teemoja olivat vakuutuspetosten ruotiminen. Vakuutusyhtiöiden toiminnan
kähmäisyys ja myös tavallisen pienen ihmisen petollisuus vakuutusyhtiöitä kohtaan.
Myös ystävyydestä puhuttiin, sen oikullisuudesta, kestämättömyydestä, petollisuudesta.

Ainoaksi kestävämmäki oittautui vakuutusetsivän ja hänen vanhan koiransa ystävyys.


Kirjan sankari, päähenkilö, osoittautu syvimmiltään ihmisystäväksi, mieheksi joka
arveli hyvän tarkoituksen pyhittävän keinoja. Yksinäisyys vaivasi, elämänsä tarkoitus  vähän hakusessa. Sellainen tuntu jäi että vastaavia tyyppejä suorastaan vilisee aikamme kirjatarjonnassa.

Yksin

 Ammattimaisesti kirjoitettua, viihteeksi nykyihmiselle se lähinnä on.

Loppu