Tämä nyt ei ole Kustavilaisten parkkilaiva, kolminastoinen kuitenkin
tai kolme toppia siinä astiassa on kuten Kilpi sanosi
Pari kertaa vuosien varrella olen aloittanut Volter Kilven teoksen Alastalon salissa. Kesken se on jäänyt niinkuin kai hyvin monella toisellakin. Ihan vain muutaman kymmenen sivua jaksanut. Mutta nyt päätin vakaasti että luen koko eepoksen ja niin myös tein. Aikaa se otti paljon enemmän kuin moni muu kirja. No onhan sivujakin kahdeksisen sataa.
Kaksi perussyytä miksi on vaikeaa. Jumalattoman pitkät virkkeet ja lauseet ja sitten sanasto, paljon termejä, outoja sanoja purjelaivojen ja merenkulun maailmoista ja myös murresanoja ja Kilven itsensä ilmeisesti keksimiä sanoja. Miehessä on asunut ilmeisesti pieni savolainen. Mutta muutaman kymmenen sivun sitkeän puurtamisen jälkeen teksti alkaa paremmin avautua ja kirja ikäänkuin imeä mukaansa.
Koko paksu eepoksen tapahtumathan sijoittuvat kuuteen tuntiin. Kustaissa Alastalon talon saliin on kokoonnuttu tarkoituksella päättää rakennetaanko kylän miesten kustannuksella kolmimastoinen parkkilaiva. Herra Alastalo on hankkeen puuhamies ja aivot. Kirjassa on niukasti dialogia, enimmin on kirjailija asettunut henkilöittensä päiden sisälle. Teksti on paljolti kokousväen ajatusten kulkua, tajunnanvirtaa. Hyvin erilaisia tyyppejä on mukana, pitäjän rikas mies ja auktoriteetti, vakaa vanhapoika, lautamies, varakas mutta itara tyyppi, vastarannan kiiski kademieli mahtaileva haaveilija ja tietysti itse Alastalo, hankkeen moottori ja puhemies, osaa käsitellä ihmisiä, toki kiivastuukin. Kirjan henkilövalikoima on kovin miesvaltainen mutta mukavalla ja topakalla tavalla mukana on myös maanläheistä naisnäkökulmaa Alastalon vaimon ja tyttären kautta.
Oli tapana että isäntätalossa oli piippuhylly, valikoima erilaisia piippuja vieraiden käyttöön, teoksen jäyhää ja perusteellista esitystapaa kuvaa hyvin kuvaus piipujen historiasta, ominaisuuksista ja vieraiden ajatuksista ja pohdinnoista piippuhyllyn edessä valintaansa tehdessä. Monen kymmenen sivun verran piippu asiaa käsitellään, siinä sivussa luonnehditaan myös mainiosti miesten luonnon laatua ja ajatusten kulkua.
Aivan herkullinen ikäänkuin irrallinen tarina on myös Vaasan Villen laivanvarustaminen, kerrassaan mahtava episodi. Samoin muistelot tulliherran harhautuksesta ja juottamisesta. Myös Alastalon salissa tapohin kuuluvan totitarjoilun tiimoilla viivytään pitkään kirjassa.
Sen nyt vielä paljastan että happy end kirjassa on, vaikka vähän kriittisiäkin hetkiä koetaan.. Nimet saadaan kirjaan, äveriäämmät merkitsevät kahdeksasosan, jotkut vain 1/64 osan ja näin parkkilaivan rakentaminen voi alkaa.
Kyllähän sellainen tuntuma jäi että helmiä sioille ilmiöstä vähän on kysymys kun vajavaisella vastaanottokyvylläni ja syvemmin yrittämättä pohdiskella sanojen taakse kätkeytyvää maailmaa "amatöörinä" tällaisen hienon kirjan lukee. Aika ajoin jopa syyllistyen siihen että hotkii vauhdikkaampia paikkoja kuin lukisi jonninjoutavaa nykyajalle tyypillistä action viihdettä