30.8.2015

Venetsialaiset

Pohjanmaan rannikolla elokuun viimeinen viikonloppu on juhlapäivä. Kokkolan seudulla kutsutaan tätä happeningiä venetsialaisiksi, Vaasan suunnalla karummin vain huvilakauden päättäjäisiksi.
Tänä vuonna mainio sää suosi tapahtumaa, toki juhlia vietetään oli sää millainen hyvänsä.



Hienoja pilviä puolenpäivän jälkeen, uhkaavilta näyttivät mutta haipuivat sitten pois.


Kynttiläin valossa

 





Päivällistä nautiskeltiin kesäkeittiössä



Täysikuun aikaa


Juhlien jälkeinen aamu oli kaunis ja tyyni



Kotimatkalla

26.8.2015

Laukkuryssä ja epäsiveellinen sattumus

Tämä on kertomus 1900-luvun alkuvuosilta Itä-Suomesta. Tarina sisältää aineksia jotka ahtaasti tulkittuna voidaan katsoa epäsiveellisiksi joten elämänkatsomukseltaan leikittömän, fyysistä sukupuolisuuden esittämistä vieroksuvan kannattaa lopettaa lukeminen tähän välttääkseen saamasta pahan mielen.

Noina menneinä aikoina Suomessa liikkui kiertäviä kauppiaita joita kansanomaisesti kutsuttiin laukkuryssiksi koska tulivat Suomen itäpuolisilta seuduilta. Liikkuivat ison kassinsa tai reppunsa kanssa syrjäkylillä talosta taloon. Oli niitä vähän saksalaisiakin myyntimiehiä, heitä kutsuttiin kauppasaksoiksi.

Korvensyrjän torppa


Muudan tällainen lipeväkielinen ja ripeäliikkeinen kauppias nimeltään Nikolai  saapui illalla Korvensyrjän pieneen taloon jota isännöi Topias, toimeliaana vaimonaan aitan polulla asteli ja tuvassa väkkäränä hääräili Matleena sävyisä emäntä. 
Tarkkaan tutkittiin kauppatavaroita, tingittiin, hierottiin kauppoja, Matleena osti rullan karhunlankaa, vihreänkukertavan pääliinan ja tukevatekoisen äimän, Topias naskalin, paksun pötkylän pikanellia ja liippakiven.

Kun kaupat oli tehty, niinkuin tapa noina aikoina oli, tarjottiin kauppiaalle iltasuurusta, siinä oli uunituoretta ohrarieskaa, makeita haudutettuja hautanauriita, runsassuolaista kirnuvoita, raikasta kaivossa viilennettyä kokkelipiimää ja suolalahnaa. Juomana runsaasti kantavierteistä kotikaljaa pahkakupeista, Topiaan itse puhdetöinä veistämiä.

Paistoipa Matleena makoisat lättysetkin jälkiruuaksi,
runsaan lakkahillon kanssa niitä suut maireina nautittiin


Ilta oli siinä kauppoja hierottaessa jo hämärtynyt, ei voitu miestä yönselkään laittaa. Koskensyrjän tupa oli pieni, vain Matleenan ja Topiaksen sivustavedettävä aviovuode tarjolla yösijaksi. Niinpä asettuivat kaikki kolme sulassa sovussa yöunelle vieri vierekkäin. Mökki kun oli varsinkin aamuöistä jokseenkin viileä, niinpä Nikolai sijoitettiin vieraanvaraisesti keskelle, lämmöllä Topiaksen ja Matleenan väliin.

Eipä mennyt pitkään kun Topias heräili unestaan kummaan kuhinaan ja nuhjaamiseen, hieroi unia silmistään, kuulosteli ääniä pimeyden keskellä, arvaili mistä on kysymys ja loihe lausumaan:

"Kuuleppas Matleena miust ku tuntuu että sinnuu naiaan"

Matleena: "Ka niinhän tuo ryöttä, niinkun kani pistelöö mänemään"
Topias: "No mutta eihän se nyt passaa, kieltele että herkeää"
Matleena: "Milläs kieltelet kun ei ymmärrä kun venättää, ota ja mää kuhtumaan naapurin Kalle, sehän tuo vähän haastaa venättää"

Topias nousee, kiskoo vaatteet niskaansa ja kolistelee jo ulko-ovella kun Matleena toppuuttelee:

"Elähän Topias huoli männä, miust ku tuntuu et hää jo lopettelloo"

Mitä tästä tarinasta pitäisi oppia? No ainakin se että vieraiden kieltn, varsinkin naapurimaissa puhuttujen, taitaminen on hyödyksi monissa tilanteissa elämän varsiteillä. Myös vieraanvaraisuus on hyve, aikanamme vähän tosin häviämässä, mutta tietty varovaisuus senkin kohdalla on paikallaan.
Tapaus vahvistaa myös käsitystä että venäläinen ottaa tilaisuudesta hyödyn jos tavara tai muu hyödyke on huonosti vartioutu, helposti saavutettavissa.



Nikolain varhaisaamuinen lähtö uusia kauppoja hieromaan sujui karun hiljaisuuden vallitessa. Uunin pankolta seurasi Matleenan Tyyne kissa rauhallisesti Nikolain lähtöä, mitä lie yön tapahtumista kissanmielessään ajatellut.

25.8.2015

Aamulla varhain

Syystä tai toisesta muudanna kesäaamuna mökillä heräsin varhain. Tunsin kuitenkin itseni pirteäksi, nousin pediltä, otin kameran ja koiran mukaan ja kävelin pienen lenkin mökkitontilla.

Taivastelin ja ihmettelin aamun kaunetta ja otin nämä kuvat aamusta.


 

Kuinkas tämä tähän lipsahti, tässä ei nimittäin ole aamu, elellään jo varhaista iltapäivää.
Näyttää keräävän pilviä taivaalle



Koira pahus haukkua nalkutti tätä joutsenta


Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto. No saunahan tämä on.




Aamusumua, housunpuntit kastuivat

Se oli hieno aamu, kannatti nousta varhain. No eihän se kuvissa tunnu juuri miltään näytä, nahoissaan pitää tuntea, silmillä nähdä ja nenällään haistaa.

Volter Kilpi, Alastalon salissa




Tämä nyt ei ole Kustavilaisten parkkilaiva, kolminastoinen kuitenkin 
tai kolme toppia siinä astiassa on kuten Kilpi sanosi


Pari kertaa vuosien varrella olen aloittanut Volter Kilven teoksen Alastalon salissa. Kesken se on jäänyt niinkuin kai hyvin monella toisellakin. Ihan vain muutaman kymmenen sivua jaksanut. Mutta nyt päätin vakaasti että luen koko eepoksen ja niin myös tein. Aikaa se otti paljon enemmän kuin moni muu kirja. No onhan sivujakin kahdeksisen sataa.


Kaksi perussyytä miksi on vaikeaa. Jumalattoman pitkät virkkeet ja lauseet ja sitten sanasto, paljon termejä, outoja sanoja purjelaivojen ja merenkulun maailmoista ja myös murresanoja ja Kilven itsensä ilmeisesti keksimiä sanoja. Miehessä on asunut ilmeisesti pieni savolainen. Mutta muutaman kymmenen sivun sitkeän puurtamisen jälkeen teksti alkaa paremmin avautua ja kirja ikäänkuin imeä mukaansa.



Koko paksu eepoksen tapahtumathan sijoittuvat kuuteen tuntiin. Kustaissa Alastalon talon saliin on kokoonnuttu tarkoituksella päättää rakennetaanko kylän miesten kustannuksella kolmimastoinen parkkilaiva. Herra Alastalo on hankkeen puuhamies ja aivot. Kirjassa on niukasti dialogia, enimmin on kirjailija asettunut henkilöittensä päiden sisälle. Teksti on paljolti kokousväen ajatusten kulkua, tajunnanvirtaa. Hyvin erilaisia tyyppejä on mukana, pitäjän rikas mies ja auktoriteetti, vakaa vanhapoika, lautamies, varakas mutta itara tyyppi, vastarannan kiiski kademieli mahtaileva haaveilija ja tietysti itse Alastalo, hankkeen moottori ja puhemies, osaa käsitellä ihmisiä, toki kiivastuukin. Kirjan henkilövalikoima on kovin miesvaltainen mutta mukavalla ja topakalla tavalla mukana on myös maanläheistä naisnäkökulmaa Alastalon vaimon ja tyttären kautta.


Oli tapana että isäntätalossa oli piippuhylly, valikoima erilaisia piippuja vieraiden käyttöön, teoksen jäyhää ja perusteellista esitystapaa kuvaa hyvin kuvaus piipujen historiasta, ominaisuuksista ja vieraiden ajatuksista ja pohdinnoista piippuhyllyn edessä valintaansa tehdessä. Monen kymmenen sivun verran piippu asiaa käsitellään, siinä sivussa luonnehditaan myös mainiosti miesten luonnon laatua ja ajatusten kulkua. 



Aivan herkullinen ikäänkuin irrallinen tarina on myös Vaasan Villen laivanvarustaminen, kerrassaan mahtava episodi. Samoin muistelot tulliherran harhautuksesta ja juottamisesta. Myös Alastalon salissa tapohin kuuluvan totitarjoilun tiimoilla viivytään pitkään kirjassa.

Sen nyt vielä paljastan että happy end kirjassa on, vaikka vähän kriittisiäkin hetkiä koetaan.. Nimet saadaan kirjaan, äveriäämmät merkitsevät kahdeksasosan, jotkut vain 1/64 osan ja näin parkkilaivan rakentaminen voi alkaa.








Kyllähän sellainen tuntuma jäi että helmiä sioille ilmiöstä vähän on kysymys kun vajavaisella vastaanottokyvylläni ja syvemmin yrittämättä pohdiskella sanojen taakse kätkeytyvää maailmaa "amatöörinä" tällaisen hienon kirjan lukee. Aika ajoin jopa syyllistyen siihen että hotkii vauhdikkaampia paikkoja kuin lukisi jonninjoutavaa nykyajalle tyypillistä action viihdettä

23.8.2015

Boordi, kalat siinä rivissä

Aikani kuluksi räpsyttelin kuvia laiskuuttani sisällä, kesämökillä. Maailmalla kuleksiessa tullut hankittua keramiikkaisia kaloja, vieraatkin jonkun tuoneet. Aseteltu mökillä kahdelle seinälle peräkanaan ikäänkuin boordiksi.






Jos on jossain hylly niin kummasti se vetää roinaa puoleensa




Ja takan reunaa kiipeävät niljakkaat liskot


16.8.2015

Neristan Kokkola

Kymmeniä kertoja olen ajanut Kokkolan sivuitse kasitietä. Ihmetellyt viittoja joissa lukee Neristan. Viime perjantaina taas matkalla pohjoiseen annoin uteliaisuudelleni periksi ja kurvasin kadulle johon Neristan kyltti ohjasi. Ja selvisihän että Neristan on palanen vanhaa kaupunkia. Viehättäviä persoonallisia taloja menneiltä vuosilta, hienoja portteja ja pihoja joihin kurksitelin.











Jalkakäytävillä kasvoi unikoita, kelaisia, ioransseja, punaisia ja jokunen valkoinenkin. Oli muitakin kukkia ja rikkaruohoja. Hienoa että saivat kukoistaa, Loivat tunnelmaa, kuvittelen että näin on ollut myös ennen, silloin kun tämä Neristan oli vielä nuori




Poiketkaa ihmeessä katsomassa kun Kokkolan kohdalla liikutte