22.5.2016

Jokamiesluokan ornitologiaa

Mökillä viikonloppua vietin, paikkojen kuntoonlaittoa talven jäljiltä siinä oli päällimmäisenä, laiskottelua ja saunomistakin. Siinä sivussa siivekkäitä toisella silmällä tarkkailin. Hyttysiä ei onneksi vielä ollut.



Näillä vesillä lintuja tarkkailin. Olisipa hieno jos olisi sattunut uljas merikotka tuohon kivelle istumaan, rantasipikin olisi kelvannut, merimetso ei nyt aivan välttämättä näin lähelle mökkiä.


Mustakurkku-uikku pariskunta tarkkailee kurjen arvokasta ylilentoa. Kauhea ääni näistä kurjista lähtee. Kaksikin pariskuntaa siinä aivan lähellä esittelivät laulutaitojaan.


Yhtä höyhentä köyhempi on joku siivekäs, olisiko lokki, vesilintu nyt kumminkin, näin oletan.
Ei ole vielä valmis lehti rantalepässä.


Hyppyharakka
(Pica Exhibuit)


Tarkkasilmäinen voi tässä havaita sorsan vai olisiko tuo koskelo. Vähän köyhiähän nämä lintukuvat ovat kun on polttoväli kameran linsissä lyhyehkö.


Ovat poikamiehiä, tarkkailevat sumuisessa aamussa ilmeisellä mielenkiinnolla  kauempana uiskentelevaa naaraspuolista lajitoveriaan. Kevättä on rinnoissa heillä.


Koskelopariskuntahan se siinä


Siellä ne sumussa, mustakurkut. Parinmuodostusta vireillä. Siinä kävi välillä toinenkin uros vonkaamassa, kiivasta oli pojilla oman paremmuutensa esittely.


Lähempi kuva mustakurkkuisesta uikusta ja varjoisista vesistä


Klapeja rannassa pilkkoessani niin myös ainakin nämä linnut havaitsin: haarapääsky, västäräkki, peippo, räkättäjärastas, kalatiira, kalalokki, naurulokki, selkälokki, sepelkyyhky, sipi, varis, isokoskelo, telkkä, tavi.
Melkein päivittäin näkyy myös merikotka mutta nyt pysytteli piilossa. Komean kalasääksen näin kun venheellä mökille ajoin.


Se oli viime vuonna kun palokärki tutkaili mitä mahtaisi löytyä ison kuusen sisältä. Kolme tällaista reikää nokki mokoma mökkikuuseeni.


Komealla vesikivellä on kalalokila jokavuotinen pesimäpaikka ja siinähän ne näemmä tänäkin vuonna pelehtivät.


Pieneen lähisaareen olen ripustanut telkälle pöntön, ei toki taida tässä kvassa erottua. Keväisen herkkää on siinä vielä lepän lehvistö.


Jonkun vuoden tässä pesi onnellisena talitintti, mutta viime kesänä ampiaiset ottivat omakseen.


Seisova vesilntukoira harjoittelee seisontaa. Muille linnuille vain seisoo mutta kun joutsen tulee lähelle nousee ankaraan haukkuun.

11.5.2016

Orpopojan valssi

Tällaisiakin mielikuvia saattaa Orpopojan valssi mieleen nostaa







Ohdakkeist' astua on orpopojan tie




Tie pitkä ja mittaamaton




Ei koskaan kotilieden lämpöön se vie
Miss' äitini kehrännyt on




Vaan aina maailmalle oudon orren alle  
Lainalattialle kallistan ma pään



Mä taivasalla tanssin kohtaloni valssin
Onnestani unta nään  




En kuulla saa kotikuusen kuiskehia




En äitini hymyä nää




Ja taattoni tarinoita talvisia
Vaille mun arpani jää
Oon orvon osan saanut, äidin hymy laannut
Taatto manoill' maannut turvetyynyllään






Aurinko armas mun äitini on







Taattoni taivahan kuu









Ja vieraan viittoma tie lohduton 
Eteeni ain avautuu

Mut nurkumatta kannan kohtaloni vamman
Murheen mennä annan, katson elämää



Unteni onni on rikkauteni
Tule tyttöni kaitsijaksi sen  




Ja lunnaiks luovutan rakkauteni
Jos seuraat mua elonretkelläin
Oi tule, käymme rinnan tiemme ihanimman



Sulle kaunehimman osan siitä suon   




Tule kanssani ja tanssi orpopojan valssi
Onnekses maljan juon

Mä oon orpona, mutten orjana
Miksi itkemään, kun onnest' unta nään
Tää on aarre mun, siit' on puolet sun



















Tule tyttö, jaa se kanssani mun

1.5.2016

Ojenin patikkapolulta Andaluciasta

Poikettiin pari viikkoa sitten tällä paikalla mutta hyytävä tuuli karkoitti pois. Uudestaan paremmalla ajalla ja säällä ajeltiin tähän metsään ja kyllä kannatti. Tätä seutua on ilo suositella reippaille luonnosta ja patikoinnista kiinnostuneille ihmisille.


Käveltiin tuota oranssilla merkittyä tietä, eihän se pitkä reitti ollut mutta nähtävää oli todella paljon



Pieni valkoinen pilkku alhaalla oksiston katveessa on Ojenin vuorikylä, nähtä ja koettava paikka sekin.




Tästä alkoi kulkumme, keskeltä sakeaa mäntymetsää


Paikalle kulkeutunut vaeltaja saa ihastella erilaisia metsävyöhykkeitä, vuoria, kukkia ja kevätaikaan moninaista lintujen laulua.


Oliivipuita oli alkumatkasta runsaasti



Tällaisia kukkia on täällä pensaissa paljon, mitä lienevätkin nimeltään, kauniita ovat. Herkkiä, terälehdet kuin konsanaan vanhaa ohutta kiinalaista pergamenttia, tällaiset on nähtävä paikan päällä, ei ole tarjolla kukkakaupoissa.


Camino. Taustalla kohoavalla vuorella havaitsimme useita reippaita taivaltajia. Vähän tai oikeastaan paljon kadehdin heitä, itsellä kun ei ollut mahdollisuutta tällä kertaa mukaan.


Maakivet ovat marmoria, luonto niitä vuosituhansien saatossa pehemeällä kädellä muotuillut.


Olisivatko siinä seudun sananjalkoja versomassa, voimallinen oli pyrkynsä kohti valoa.



Vuorimänty on kukassa


Yhtäkkiä kun mutkan takaa näin niin ensimmäiseksi ihmettelin että onko täälläkin poroja



Vuorikapukkeja tai kauriitahan nämä  kuitenkin lie. Ajattelin että jos tämäkin yksilö näkisi poron komeissa sarvissaan niin kateus valtaisi mielensä.


Näin on ajan saatossa kalkkikivi ottanut muotonsa.


Välissä on paljon ilmaa ja sitten taustalla Marbellan ylväs ja hieman pröysteä kaupunki, Puerto Banuksen raharikkaiden näyttäytymispaikka siellä oikealla kaiken maallisen onnen ja täyttymyksen huippuna.



Ei karu kasvumaa saata lannistaa täälläkäin päällä maailmaa kasvun voimaa.



Tässä se männyn kukka läheltä katsottuna ja käpyhän siitä vuoden kierrossa kehittyy oravan tai käpylinnun syödä. No useimmin menee niin että  suomut aikanaan avautuvat, siemenet leijaavat maahan ja itävät ja siinä se on uuden mäntypuun alku.



Hekkumoiden näitä vaihtoehtoja katselin, olisipa ollut mahdollisuus valita ja lähteä taipaleelle.


Heti äskeisen haikailemiseni jälkeen oli luonto lohdukseni kukan laittanut, niin oli kaunis että ei kauniimmasta väliä.



Suomen Lapin erämaat ovat houkuttavia halullisen vaeltaa, Andalusian ihmistä varmaan kiehtoo tällainenkin tallustella


Antaa mennä kuin on alamäki  


Puhtaan, vahvan keltaisia ovat pensaan kukat



Ja heti seuraavaksi puhtaan valkoista. Jos tarkkaan katsoo niin ötiäinenkin terälehdellä piilopaikkaa katselee 
suojakseen



Olihan siellä muitakin matkassa



Näkeneeköhän äkkinäinen tässä metsää puilta?

Kiitos jos jaksoit tänne asti