31.8.2014

Salama on iskenyt kuuseen


Aamulla varhain mökillä, oli aivan tyyni ilma ja aurinko paistoi. Koiran kanssa läksin käysentelemään.


Usvaa oli vielä viileän yön jäljiltä pehmentämässä näkymiä


Koiran otin mukaan kaveriksi aamukävelylle. Ei sitä houkutella tarvinnut. Tarkasteli hän ensin miltä maailma aamutuimaan näyttä, veti nokkaansa vainua ilmoista, teki johtopäätöksensä ja lönkötti perääni metsään

Ihan niinkuin laulussa saotaan: "Meri peilin lailla taas väikkyy heijastustaan"


Tällaista jälkeä saman jäljiltä


Sälö jonka ukkonen irroitti, näitä oli
myös lentänyt ympäristöön



Kuusi oli iso, n 30 m korkea. Salaman oli iskenyt puoliväliin, silponut puuta maahan asti. Melkoinen pamaus on varmasti ollut, suuri on ukkosen voima.


Yhden viisi metriä pitkän sälön
raahasin mökille ihmeteltäväksi





27.8.2014

Kotipiha

Eipä tässä kummempaa, otin vain kameran takkapellin varresta, kiersin ympäri pihani ja kotini. Mielijohteissani räpsäisin yhden kuvan sieltä ja toisen täältä. Nyt sadepäiväni ratoksi, pitkästymistä ja yleistä ankeutta  torjueakseni otin ja  siirtelin joitakin tänne.



Ulko-oven kupeella puisella pöydällä vartioi tämä tonttu kotini rauhaa.  Toimenaan on sillä myös valaa
hyvää mieltä ja elämisen iloa ovesta sisään ja ulos astuville.


Koivun oksassa riippuu kiikku. Vähemmän tulee enää itse keinuttua.
Riittää toki nuorempia kirkassilmiä, silkohapsia kiikkumaan, mukava

niille joskus vauhteja antaa, kirkailla äänillään hihkuvat


Tämä kivinen rakennelma on grilli, yksinkertainen
malli, nyttemmin vähän  koristeeksi jäänyt.
Niin koristeellisuus on suhteellista, mutta kun
on sen itse muurannut niin kuvittelee siinä
joitakin kauneusarvoja olevan


Koiran asumus. Ei se juuri ole sisällä käynyt mutta katolla viihtyy hyvin. Nukkuu tai tähystelee ympäristöä sieltä käsin,
vainuja nenäänsä vetelee. Koristeena nykyisin ei toivotuksi julistettu häpykannus eli balsami.



Pihavarastojen ovia. Aarteita sisällä ja tarvekaluja.

Pihan perällä pieni traktorin peräkärry.


Huvimaja, lusthus ruotsiksi. Sinne voi tarpeen vaatiessa vetäytyä mietiskelemään.




Pihan kukkaisloistoa, siellä näkyy kukkaikärpänenkin olevan valkoisessa kukassa.
Keltainen on jo vähän rispaantunut.

Lähikuvia omatekoisten puutarhapöytien pinnoista. Ajan hampaat somistaneet.


Klapipinot koristavat pihamaata

Tällä pienellä ja ikivanhalla kirveskalsolla lienee monet askareet
toimitettu. Robusti varsi on omatekemä.

Kaunisvärinen kumi siinä, se on puhkeamaton,
vaihdoin puhjenneen tilalle



Kun ei ole peippo koivun oksaan
kokealle tehnyt  pesäänsä,
rakensin pöntön salavaan.
Kirjosieppo siihen ihastui, monet vuodet
kotinaan pitänyt


Taivaita kuroittelee lippusalko, harmi ettei sattunut liputuspäivä


Kaikilla tonteillahan on virkamiesten rekistereissä nimi. Tämä omani
on Björängen. Moniata isoja koivuja sen kunniaksi kasvaa pihapiirissä,
tässä kaksihaarainen versio


Raakaa voimaa, klapeja sillä halkaistaan. Brutaali tapa pilkkoa puita.


Kvittenisato kypsyy, kun en tiedä ovatko syötäviä olen
jättänyt linnuille ja lehtokotiloille


Niin että tällainen piha minulla taloni paikkana, tanhuana käyskennellä ja ihmetellä ilmoja ja vuoden kiertoa.

25.8.2014

Sienessä, Boletus edulis jahdissa

Tässä nyt sen kummempaa, kunhan läksin mökkitontille katsomaan joko olisivat herkkutatit nousseet ylös. Aika mukavasti olivat tulleet piiloistaan, sanoisin että kohtalaisen hyvin, ei tämä huono sienivuosi liene. Neljä ämpärillistä poimin, olivat tänä vuonna hyvänlaatuisia, matoja ei juuri nimeksikään. 






Onpas siinä hyvänlaatuista proteiinia ja hienoja makunautintoja




Matkalla kotiin, saalista perkaamaan ja säilömään.

Kyllä kannatti lähteä

20.8.2014

Gamlia Uumaja


Jokunen irrallinen ja satunainen kuva Gamlian museoalueelta Uumajassa




Tervetuloa, astu sisään. Autolla ajo tykkänään kielletty


Aika on aateloinut ikivanhan hirsiseinän. Kaunista pintaa aivan mieli rauhoittuu ja silmämuna lepää tällaista kasellessa. Moni tuuli ja pakkanen on siihen kyntensä iskenyt, hirsi imenyt itseensä muistot ilmoista



Hurukyytiä on näillä kärryillä laskettu menemään. Tierat talvisaikaan lentäneet aina seitsämänteen hirsikertaan. Matami takapenkillä saanut helmoistaan kiinni pidellä.








Kilipukki se taitaa olla tämä, täällä laiduntaa kumppaneineen, Gamliassa. Säyserä ja utelias eläin.


Vinttikaivo, eilisen tekniikkaa että olisi helpompaa piikatytön arki


Paremman väen tupa



Hämärää on pirtissä, päreitä ei päiväsaikaan ole tupaan sytytelty.

Kakluuni.  Saattaapa hyvinkin uunin taus, jopa todennäköisesti, olla yksi talon haltijatontun mielipaikoista.
Niitä oli ennen, hippalakkeja, hiljaa liikkuivat hämärissä. Katsoivat vähän päältä että meno talossa oli säädyllistä. Nyttemmin kadonneet kun vierastavat meteliä ja sähköistä mediaa.


Moderato



"Tapetti" on maalattu suoraan seinään. Tässä olisi ideaa myös aikanamme sillä ymmärtääkseni työttömiä ja 

apurahojen varassa kitkuttavia taiteilijoita on pilvin pimein sormet syyhyen päästä luovaan, palkattuun työhön.




Tavaraa tuvan täydeltä. Jos olisin pieni ipana ja saisin itse päättää missä aikaani viettäisin niin ehdoton suosikkini olisi tuo katosta roikkuva keinu. Tai sitten laittaisin sinne pikkusiskoni ja antaisin sellaiset
kyydit että parkuen äitiä apuun huutaisi




Uksi. Paljon olisi sillä kerrottavaa, monilla asioilla, monissa mietteissä
on ihmispolo siitä läpi käynyt. Kaunis se on, aika koristellut.



Gamliassa kannattaa satunaisenkin kulkijan ehdottomasti poiketa jos matka Uumajan seudulle sattuu. Niin tietysti sillä varauksella että mennyt aika kiinnostaa. Kuinka elettiin ja asuttiin ennen ilman sähköä, autoja ja kännyköitä.

12.8.2014

Uppsala


Uppsalan vesitorni on komea ilmestys, varsinkin jos sattuu hienot iltapilvet taustalle



Taidetta puistikossa, estetiikkaa ohikulkevan silmän iloksi.
Herää kysymys että olisiko taiteilija käyttänyt innoittajanaan entista suomalaista suurhiihtäjää.


Uppsalan tuomiokirkko, valtakunnan kansallispyhättö.
Se on Pohjoismaiden suurin kirkko, 118 metriä pitkä ja yhtä korkea.

Kirkon kivettyä pihaa, ikivanha tammi elävöittää ja antaa varjoa.


Utelias turisti kurkistelee kirkon sisään


On kaikupohjaa papin saarnalle.
Mahtavat puitteet osaltaan auttavat kuulijaa hiljentymään, kuuntelemaan ja keskittymään..

Jyhkeä pää, kiveen hakattu kuusen katveessa.
Molemmille on ihmiskäsi antanut ilmiasunsa.


Säntillinen metsä


Vähäisenläntä joki virtaa Uppsalan halki.
Mukavasti se kuitenkin elävöittää kivistä kaupunkikuvaa.




Kasvun voimaa


Siinä ne sorsat, vesikivillä. Parempi pysyäkin sillä kohta alkaa sorsajahti


Olisiko huligaani vaiko humalikko nakannut pyörän jokeen. Pahasti on tehnyt hän.


Monta on ilmettä joella

Ihmisen tekemä koski

Joku on voinut pahoin. Liekö protesti aikamme materialismia vastaan?



Vetoomus sillan reunalla


Näin palkitsivat satunnaiset turistit itseään helteisen Uppsala kierroksen päätteeksi, sulattelivat näkemäänsä  kahvikupposeten ja paheellisten konditoriatuotteiden parissa. Mukava kuva noin ylipäänsä jäi
kaupungista mielen pohjalle. Sellaista mielikuvaa muistoksi että täällä on eletty ennenkin.