29.4.2015

Jokunen hieman tylsähkö kuva Esteponasta

Voidaan syystä sanoa että Estepona on viehättävä kaupunki. On hiekkarantaa, rantapaseo on komea ja pitkä, runsaiden kukkaisitutusten somistaman vanhan kaupungin kujia vaeltelee satunnainen turisti ilokseen. 
Suomalainen ihmettee että miksi ei meillä ole tällaisia, miksi vanhat talot puretaan meillä, täällä säilytetään,
korjaillaan ja maalataan. Olisiko kyse erilaisista kansanluonteista. Laitan tähän muutaman kuvan kaupungilta, vähän tylsiäkin ovat, sellaisia joita turistit hetken mielijohteissanäppäilevät aika sattumanvaraisesti.




Oli kaunis päivä ja ilma kirkas. Rannalta oli Gibraltar hyvin nähtävissä, erottuipa Afrikan puolen vuoriakin.



Espanjan pesetan muistoksi veistetänyt taiteilija rantapaseole patsaan jossa koulupoika kepillä pyrittää viimeistä pesetaa justa kirmatessaan. Sanoisin omasta puolestani että aika hauska muistomerkki.


Tähän laitoin kuvan orvokeista ihan sen vuoksi että ratapaseota on erivärisillä orvokeilla tummasilmillä runsain
mitoin somistettu.



Kapeiden kujien, kukkiern ja vanhojen talojen ystävä vaeltelee näitä katuja miekikseen


Erään vanhan kirkon kivisellä pihalla kasvoi tämä sympaattinen puu aivan yksikseen, kaunis se oli.


Kyseessä lienee veljekset. Jäi minulle arvoitukseksi mistä tässä patsaassa on kysymys. Erityisesti aprikoin tykönäni että miksi oli paksu hirsi asetettu päittensä taakse. Mutta enhän olekkaan mikään erityinen kuvanveistotaiteen ymmärtäjä, herkemmällä sielunelämällä varustetulle kulkijalle patsaan viesti epäilemättä aukenisi, lukisi kuin avointa kirjaa taiteilijan tarkoituksen patsasta katsellessaan.



Rantakadun iloista ihmisvilinää, tunnelma on tyystin toisenlainen kuin suomalaisen pikkukaupungin iljanteisella kadulla räntäsateen piiskatessa kulkijaa. Gibraltarhan se sielläkin taustalla pilkottaa.



Tämä ei mitenkään liity aiheeseen, ei ole edes Esteponasta vaan Istanin pienestä vuorikylästä. En vain malttanut olla laittamatta mukaan. Taka ajatuksena että jos sattuu joku suomalainen sähkömies katsomaan niin saattaa saada uusia ideoita miten sähköpihoja ulkosalla asentaa.


Vielä vähemmän otsikkoon sopii tämä sika aiheinen kollaasi mutta kun sika on eläissään sangen viehättävä otus ja sittemmin erittäin maittava ihmisravinnon raaka-aine niin tulkoon nyt tähän mukaan

28.4.2015

Torremolinos

Asuinkumppanini muudanna aamuna ehdotti että mitäs jos lähdettäisiin patseerailemaan
Torremolinosiin. Kokemus osoittanut että ehdotuksiinsa kannattaa suhtautua myönteisesti.
Itse asiassa kysymys oli retorinen. Niinpä otimme junan jota täällä Renfeksi nimittävät ja sinne 
hetkessä päräytimme, eläkeläislipulla kustansi 1,2 euroa ihmiseltä, pidin kyytiä sopuhintaisena.  

Torressa juna-aseman liepeiltä mutkittelee kävelykatu sangen jyrkkään alarinteeseen aina meren rantaan asti.
Tämä väylä on tykkänään alistettu palvelemaan kaupallisia tarkoitusia. Ravintoloita ja putiikkeja
joka lähtöön, kaikkea on tarjolla mitä kuvittelevat paikalliset yrittäjät joutilaan turistin halajavan. Mitä otollisin
katu aivonsa auringossa pehmittäneille runsaiden heräteostosten tekemiseen.




Tästä lähdettiin, Los Bolichesin ilmavalta juna-asemalta


Junassa oli väljää, runsaasti vapaita paikkoja ihmisen istua. Tunnelma oli raukean unelias, vasemmalla istuva kameraani tuijottaja neito ei jaksanut edes näpelöidä kännykkäänsä tai irvistää kun häntä näin aivan pokkana kuvataan.



Tällainen näkymä avautuu silmämunien eteenTorren keskustassa heti noustuaan luolasta minne junan pysäkki
on louhittu.


Ollaan ostosparatiisin alkupäässä. Hyvä paikka, viimeinen tilaisuus psyykata itseään ymmärtämään millaisia tavaroita todella tarvitsee, sellaisia joilla vielä huomennakin kokee olevan arvoa.



Jopa nämä kalveat immet oli valjastettu palvelemaan markkinataloutta




Kiitettävästi on tarjolla kahviloita ja ravintoloita istuskella, nauttia olut, kahvi ja croisantti, herkullinen leivos tai
suolaista hiukoopalaa. Ja mikä parasta, suomalaisiin kiskurihintoihin verrattuna taksat ovat täällä todella
kuluttajaystävällisiä. Hieman sopuhintoja saattaa selittä sekin että joka paikassa ei kuittia asiakkaalle tyrkytetä.



Kun paikan nimi on Torremolines (tornimyllyt?) niin tokihan siellä pitää torni olla. Ikivanhoja nämä ovat,
aikoinaan rakennettu tähystelypaikoiksi mereltä saapuvien rosvojen varalle. Jos lähestyvien vihulaisten määrä oli pieni saatiin aikaa teroitella keihäät ja tahkota miekat  jos taas isompi armeija oli tulossa ehdittin kätkeä perhekalleudet ja hiippailla piiloon vuorten suojiin.



On hienosti maalatut maisemat tämän bodegan kiviseinässä asiakasta houkuttamassa ja viihdyttämässä. Tuolit nyt eivät aivan hienoimpia mutta kyllä siinäkin kafee solon ja soberanon ajan istuu jos ahteri ei ole turhan vaatelias.



Yhdessä pikku pihassa istui tämä lovikorva katti, tyynen rauhallisena seurasi ohi vaeltavien turistien jatkuvaa virtaa. Vähän mutkautteli häntäänsä kun joku koiraa mukanaan talutti.


Turisti, olisiko lähtöjään pohjoismainen matami hypistelee värkkäitä kukkaroita. Saattaa olla ettei itselleen, ehkä on että olisi lapsenlapsia hänellä jälkikasvussaan, kenties arvelee että värikäs lupsekukkaro hyvinkin ilahduttaisi pikkutyttöä.

a12


Muutama irtokuva markkinakadun varrelta lopuksi


27.4.2015

Sekavia ja osin omituisia kuvia ja tarinoita Andalusian tienoilta

Tapanani kuljetella kameraa mukanani matkoillani. Enemmän tulee kelpo turistin tavoin otettua
postikorttimaisia otoksia ja sitten tietysti kuvia poseeraamaan asettuneista matkaseuralaisista
joilla pääsääntöisesti on iloinen ja ihastunut poseerausilme naamoillaan. Mutta aina joskus lipsahtaa
kamera kuvaamaan jotakin oudompaakin, tähän olen kerännyt muutaman päivän ajalta näitä
epäsovinnaisempia kuvia ja tilanteita kuvien takan.



Kukkea on keväällä Andalusian maa ja hedelmäinen. Tässäkin nisperonipensas täynnänsä herkullisia
hedelmiä ja unikoita kesantopelto valtoimenaan. Karujen pohjoisten maiden naiset kun näitä näkevät
niin huokailevat ihastuksesta. Rakennelmat austalla muodostavat lampaiden tarhan.







Aamutuimaan poikkesin kerran Fuengirolan kauppahallissa nauttimassa rakastamani cafee solon, hieman
espressoa isomman tilkkasen kahvia joka on viimeistä pisaraa myöten täyttä ainetta. Saapui siihen kaksi virkamiestä aamukahvilleen, eivät olleet he parjattuja manjaana miehiä, seisaaltaan suorilta jaloilta kupposensa siemaisivat ja sitten taas kiiruusti puolijuoksua säntäsivät .virantoimitukseen.



Kyseessä eivät ole tammenterhot, ei närhen näpöttimet vaan on siinä viikunan raakileet. Kypsyttyään kuivataan ja laivataan Suomeen sekahedelmäkeiton tärkeäksi ainesosaksi. Kotona muinoin mainittiin sekametelisopaksi, suosikkejani olivat aprikoosin vai olivatko ne nyt persikan lohkoja, luumuja vierastin..





Ikiaikaisen oliivipuun runko, lahovikaa on mutta lehvistö vihreä, elinvoimaa paljon jäljellä,vielä vuosikymmeniä oliiveja se tuottaa ihmisten syödä.

Tarkkasilmäinen voi havaita että tästä on Edwar Munch, maailmankuulu norjalainen värjäri ottanut
aiheensa tunnetuimpaan tauluunsa jonka nimi on Huuto



Fuengirolan lauantaisilla kirpputorimarkkinoilla on myynnissä kaikkea mahdollista, isoäitivainaan tekohampaista moottorilla varustettuihin potkulautoihin. Tässä hieno kuva vanhempiin elokuviin ihastuneille. Sen tässä vielä haluan mainita heille jotka eivät vielä ole markkinoilla käyneet tai joutuneet taskuvarkaiden uhriksi niin pitäkää kouristuksenomaisesti lompakoistanne kiinni. Nämä varoituksen sanat rintaäänellä sanoo
hän jolla kokemusta taskuvarkaista on



Mitäpä tästä muuta sanomaan kuin että Andalusiassa asuu lukuisasti onnellisia vuoristolehmiä. Heidän
maidostaan kirnutussa voissa ja juustoissa on aivan ainutlaatuinen häivähdys luonnon aromeja.
Tiukapipoisimmatkin eläintensyojelijat ja vegetaristit kuuluvat nauttivan pieniä määriä näiden vuorinautojen
maidosta tehtyjä jalosteita


Lihakaupan ovenpielessä näytetään kauniisti ja konstailematta mistä sikatuotteiden jalostuksen alkuvaiheissa
on kysymys. Uskoisin että kotisuomessa ei tällainen naturalismi onnistuisi. Lihakaupan oven yllä oleva kuvaelma ja ornamentiikka on niin kaunista että verrattuna suomalaiseen hienohelmaisuuteen mainoskuvissa annan pisteet Andalusialle 3 - 0. Harmi että kauppa oli siestan vuoksi suljettu, olisin ostanut hiukooni pari kolme vähän nakkia paksumpaa rehellistä sikamakkaraa, sellaista joissa ihraa ei ole ovelasti sisällytetty makkaramassaan vaan on se reiluina peukalonpään kokoisina paloina nähtävissä.


Hurja villisika vuorilta, Istan nimisen kylän tabernan seinän koristeena. Paremmat päivät takanansa hänellä,
mutta suuri saattaa olla se pikkuporsaiden määrä jotka on miehuudessaan siittänyt.


Vuorilla kukkaisten keskellä vietti aikaansa hevosäiti lapsensa kanssa. Idyllinen ja hellyttävä näky satunnaisen
patikoijan hetkeksi levähtää katselemaan rauhallista oloaan.


Nuori vuohipukki on leikkisä eläin. Jos missä näkee korkeamman kohdan niin oitis ottaa ja kiipeää. Hetken katselee ympärilleen ja sitten taas alas. Tämä mokoma kiipesi kevyesti sortuneen maatalon seinän päälle ja sitten noin vain hyppäsi alas, reilu pari metriä oli pudostusta.


Eräänä päivänä keräsin kaiken rohkeuteni ja ajoin Benalmadenassa kondolihissillä liki kilometrin korkuisen vuoren päälle. Siinä matkan varrela oli kellahtanut jeeppi kyljelleen, liian kovaa lie ajanut mutkikkaalla ja kapealla vuoritiellä. Näkyi olevan kaupungin työntekijöiden auto, varmaan kuljettaja tykönään jälkeenpäin pohdiskeli että miksi pitikään minulla olla niin hoppu, kiireettömällä virkamiehellä.




Kerran autolla ajellessani päädyin suuren padon luokse. Aivan mahdottoman suuri se oli. Siinä pällistellessäni juolahti pahanilkisesti mieleeni että voisiko olla mahdollista että tässä on minunkin verorahojani kiinni. Näinhän pahat ja epäluuloiset kielet kuiskivat että tänne köyhään etelään olisi EU-rahoja ohjautunut aivan vuolaastikin. Oli miten oli patonsa nämä tarvitsevat sillä niin ovat kuivat ja vähäsateiset maat täällä.



Sattumoisin tällaisen tilanteen havaitsin ja häpeämättömästi kuvasin yhden vuoriylän kirkon edustalla.
Mistä lie sitten kysymys, mutta sellainen mielikuva minulle jäi että maallisen ja raadolliseen elämäntavan hylännyt, synnintuntoon ajutunut turisti haluaa tehdä parannuksen, kolkuttaa nöyrästi lukitun kirkon ovea toivossa että kolkuttavalle avataan ja päästetään rippituoliin keventämään kuormaansa.



Kuva näyttää sangen epämääräiseltä mutta siinä on kuvattuna Granadan Alhambrasta erään ikivanhan huoneen katto. Kietämättä ilmava ratkaisu, hyvillä ilmoilla hieno ollut maurin lavitsalla loikoilessaan ihailla taivaan tähtiä ruuduttomista ikkuna-aukoista, hyvällä tuurilla nähnyt pienen pätkän tähdenlentoakin.


Koirien ystävänä ja niiden sielunelämän väsymättömänä tarkkailija ja tulkitsijana en malttanut olla laittamatta
esiin tämän Granadalaisen koiran kuvaa. Taustaksi sanon että ilmeisen tottelevainen koira istuu hievahtamatta
kylmällä kivetyksellä odottamassa herkupalaa emäntänsä kädestä. Hän on oppinut että nopeimmin herkun saa kun näyttelee kuvapatsasta. Emäntä taas halusi vilkkaalla suojatiellä briljeerata, näyttää satunnaisille ohikulkijoille kuinka hyvätapainen koira hänellä on.



Metsä?!

Aarnimetsien, vehmaiden lehtojen ja merenrantalepikoiden ystävänä minut pysähdytti tämä "metsä".
Esteponassa vanhalla kaupungilla kirkkotorin laidalla. Kaiken sympatiani sai osakseen tuo yksinäinen puu, muuta ei ollut minulla tarjota.



Täällä edelleen härkätaistellaan.  En minä kannata enkä katsomaan menisi, eläinrääkkäystähän se on. Sitä samaa jota saavat kokea huonojen hoitajien turkiseläimet, ravihevoset, monet koirat jotka ovat joutuneet eläimiä ymmärtämättömien ihmisten leikkikaluiksi, kalat catch and release machomiesten leikkikaluina jne. Mutta kaikesta huolimatta on Hemmingwayn Ernesti kirjoittanut hienoa tekstiä härkätaistelun tiimoilta.


Muudanna aamuna tuulen äidyttyä myrskyksi kuvasin nämä kaksi onnetonta ihmistä jotka olivat jääneet oman onnensa varaan autiolle saarelle rannan tuntumassa.




Turisti yrittää tehdä tuttavuutta andalusialaisen orhin kanssa. Höplötteli mies huuliaan ja päristeli, lauloikin römeällä äänellä pätkän Rautavaaran laulusta "Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma" mutta hepo ei osoittanut minkäänlaisia mielenkiinnon merkkejä. Saattoi olla välilään kieliongelma tai sitten oli ratsu perinjuurin kyllästynyt outoja puhuviin turisteihin.



Yhdessä Antequeran kaupungin lukuisista kirkoista oli monimutkainen katto, käytin tilaisuutta hyväkseni ja otin kuvan. Tällä yritän uskotella omaavani taidevalokuvaajan silmää. Sitä rytmiä, pintojen harmoniaa, valojen ja varjojen leikkiä ja ihmisen pienuutta, tätä kaikkea ja kenties vielä jotakin hienovaraista nyanssia ja symboliikkaa yhdessä ainoassa kuvassa.
Taas kerran todiste siitäkin että yksi kuva kertoilee avaramielisella katsojalleen enemmän kuin monet sanat


   


Ja kaikki mitä tässä olen kuvannut ja kertonut on totta ja faktaa mitä suuremmassa määrin,
aivan kuin ovat aidot nuo Versac aurinkolasit kertojan hatussa

Näin aurinko laskee armeliaasti kaiken koetun ja yllä kerrotun päälle, illan hämäryys pehmentäköön epätarkkuudet tai mahdolliset  liioittelut kuvateksteissä

26.4.2015

Aamuinen kävely Fuengirolan rantapaseolla - 9546 askelta otin

Tullut tavaksi aamuisin kävellä Fuengirolan rantapaseota tunti puolitoista. Meren äärettömyys ja maininkien loppumaton kohina rauhoittavat mielen yön kirjavien unien jäljeltä. Ja käyhän aamuinen patikointi kuntoilustakin, en nyt stressaa mutta puolireippaasti pyrin askeltamaan. Oheisten kuvien ottamisen aamuna retki kesti puolitoista tuntia johon tarvitsin käytää 9546 askeletta. Oli kamerakin mukana, tähän sitten poimin joitakin aamun kuvasaaliista.






 No tämän otin jo edellisenä iltana asunnon ikkunasta kun oli taivaalla hieno iltarusko. Tarkempisilmäinen voi havaita
lokin liihottavan aamutaivaalla. Se on matkalla yöpymispaikaltaan länteen, seudulle jossa lokkitovereidensa kanssa
viettää huolettomasti päivänsä.


Vähän oli vielä hämärää aamuseitsämän jälkeen, kaunis aamurusko somisti taivaltani


 
Patsastyttö, viaton impi, lähettää kyyhkyn (paloma) lentoon, jalassaan sievällä kaunokirjoituksella laadittu viesti mielitietylleen missä pyytää ylkäänsä olemaan uskollinen ja palaamaan maailman meriltä kotiin suorinta tietä niin pian kuin suinkin on mahdollista


On istutettu palmuja turistien silmien iloksi, penkkejä istahtaa jalkojaan lepuuttamaan ja maailman menoa ihmnettelemään..


Että mistä tässä patsaassa on kysymys, sitä olen moniaita kertoja ohitseen astellessa pohtinut. Aivan arkisesta tapahtumasta ei liene kysymys, senverran dramaattinen on naisen asento ettei ehkä vain kainaloitaan tuuleta. Vai olisiko että vain ottaa aurinkoa tai kenties meditoi itse tykönään.


Kaupungin länsilaidalla on joki ja kukkula jonka laelle satoja vuosia sitten ovat rakentaneet Sohailin linnan
turvaksi kaupungin asujaimille. Ajat olivat täällä ennen levottomia, oli sotia, kaikenkirjavat rosmojen joukkiot laskeutuivat vuorilta mellastamaan ja merirosvojen agressiiviset vierailut olivat yleisiä. Kelpasi korkeilta linnan muureilta huudella hävyttömyyksiä ja heitellä kivenmoukuroita rauhanhäritsijöiden niskaan.


No mutta siinähän tuo linnakukkulan juurelta lähtevä joki, tai paremminkin pitäisi sanoa että täällä sen mereen päättyvä uoma. On siinä aikojen saatossa seilannut monenlaista paattia, kauppatavaraa, ryöstösaalista, sukulaisiin kyläilemään menijöitä ja tulijoita, salakuljettajia, lie joitakin viikinkiveneitä roomalaisista kaleereista puhumattakaan näin vain muutamia mainitakseni.



Vanhempi herrasmies aamukävelyllään, mainittakoon että pian kevysti ohitin tämän vielä vetreän oloisen vanhuksen, pidin yllä reipasta vauhtia ja pyrin kohentamaan ryhtiäni aina kun joku tuli vastaan.


Hyväntuulinen, paikallinen paappa saapui juuri aamukalalle. Iso kassillinen oli hänellä pyyntivarusteita mukanaan. Näitä kalamiehiä olen joskus jäänyt seurailemaan katseellani, kovin isoja kaloja en ole havainnut heidän saaliikseen saavan, cach and release kalastus on heille aivan tuntematon käsite, kaiken ottavat ylös ja syövät myöhemmin makeisiin suihinsa.


Kauniiksi on paikkoja turistien iloksi laitettu rannalla. No ovathan he elinehto paikaliselle väelle, kaikki pyörii matkailijoiden tuoman rahan varassa. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli Fuengirola vielä pieni ja rutiköyhä kalastajakylä.



Hienoja keramiikalaatoista laadittuja kuvaelmia on kaupungilla runsaasti. Tässä esimerkiksi paikallinen kalastajaeemeli tositoimessa.