Aamuisia pilviä oli paljon Fuengirolan taivaalla

Muistelisin että jossakin laulussa lauletaan "Aamulla varhain kun sää oli parhain kun minä unestani heräsin jne". No tänä aamuna ei sää ollut parhain kun unestani heräilin. Silmiä availlakseni laitoin mukian vahvaa murukahvia. Oli vielä hämärä kun läksin matkaan, jokapäiväiselle aamukävelylleni. Maa oli märkä, tummat pilvet uhkailivat sateella varhaista kulkijaa. Tuulta ei ollut mutta jossakin kauenpana merellä myllertäneen myrskyn jäljiltä isot aallot kohisivat rantaan. Meren vaahdosta aaltojen haroilla nousi utua joka samensi ilmaa, pehmensi taivaanrannan ja kaukaisten talojen ja vuorten muodot. Hieman sadunomainen tunnelma vallitsi.

Voimalliselta näytti meri, joitakin simpukankuoria ja pieniä kiviä olivat aallot rantahietikolle kuljettaneet

Vanan jälkiä kulkija jättänyt jälkeensä rannan hiekkaan jotoksellaan, pian tulee isompi aalto ja sen jälkeen on hiekka taas sileä

Matalalla ovat tummat pilvet, seurailevat vuorten muotoa. Valkoinen vaahto luo kontrastia maisemman synkkyyteen

Kauas on pitkä matka, mieleen nousee että millainen lienee maa meren takana, kaihoisan, perisuomalaista haikailua kuvaavan laulun sanatkin muistuvat mieleen:  Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine lipsuttaa jne.

Suurimpien laineiden hännät ikäänkuin kutittelevat rannan kivien kupeita. Tästä taas juohtui mieleen laulun sanat: Tyttö istui kivellä, kivi oli siliä ja aallot sitä lipsutteli. Toki vähän kankea lie tällainen mielikuva suuren meren hiekkarannlta, laulun tekijä lienee kuvitellut sielunsa silmin suomalaisen järven, valkotuohisen koivun siihen rannalle ja kansallispukuun sonnustautuneen liinatukkaisen neidon vesikivellä istumassa katse siveästi joskin kaihoisasti kaukaisuuteen luotuna

Täynnänsä on aamun taivas pilvistä, jostakin raosta aurinko niitä hieman yrittää säteillään värittää, keventää ankeata ilmettään

Puron vesi, koskipaikoissa kohissutkin on pitkän juoksunsa jälkeen rauhoittunut, valmis päättämään matkansa meren suureen syliin

Kun käänsin katseeni hetkeksi merestä , sen aalloista ja taivaan pilvistä kovan maan puoleen kohtasi katseeni rappion, äkkiä käänsin katseeni tästä pois, takaisin merelle ja pilviin. 

Aamun vielä valjussa valossa palailin kuitenkin hyvillä mielin takaisin asunnolle aamupuuron syöntiin.

Ja on merkkejä että paistaa se aurinko vielä ja risukasaankin, näin arvelin kun ikkunasta puuron syönnin ohessa taivasta tarkkailin

Aamun kalastajia Välimerellä

Muudanna aamuna maaliskuussa varhain heräsin, karistelin unet silmistäni, nousin, laitoin sandaalit jalkaan ja lähdin kävellä läpsyttelemään pitkin Fuengirolan rantapaseota. Ilma oli kirkas, vähän vielä hämärää. Ja mitä näinkään, kalastajia matalassa rantavedessä pienillä veneillään. Ihan varma en ole pyydystivätkö kaloja vaiko jotakin äyriäisiä.

Puolikuuta vielä sinitaivaalla kun rantaan tulin 

Merenkäynti oli rauhallista

Monta narua menee veneestä mereen

Keramiikkataidetta rantakahvilan seinällä

Innokas virvelimies tullut jo pimeässä apajapaikalle otsalamppunsa valossa 

 

Reilun tunnin reippaan kävelyn jälkeen maistui kahvi auringon ja edullisen hinnan lämmittäessä

Aamuinen kävely Fuengirolan rantapaseolla - 9546 askelta otin

Tullut tavaksi aamuisin kävellä Fuengirolan rantapaseota tunti puolitoista. Meren äärettömyys ja maininkien loppumaton kohina rauhoittavat mielen yön kirjavien unien jäljeltä. Ja käyhän aamuinen patikointi kuntoilustakin, en nyt stressaa mutta puolireippaasti pyrin askeltamaan. Oheisten kuvien ottamisen aamuna retki kesti puolitoista tuntia johon tarvitsin käytää 9546 askeletta. Oli kamerakin mukana, tähän sitten poimin joitakin aamun kuvasaaliista.

 No tämän otin jo edellisenä iltana asunnon ikkunasta kun oli taivaalla hieno iltarusko. Tarkempisilmäinen voi havaita

lokin liihottavan aamutaivaalla. Se on matkalla yöpymispaikaltaan länteen, seudulle jossa lokkitovereidensa kanssa

viettää huolettomasti päivänsä.

Vähän oli vielä hämärää aamuseitsämän jälkeen, kaunis aamurusko somisti taivaltani

 Patsastyttö, viaton impi, lähettää kyyhkyn (paloma) lentoon, jalassaan sievällä kaunokirjoituksella laadittu viesti mielitietylleen missä pyytää ylkäänsä olemaan uskollinen ja palaamaan maailman meriltä kotiin suorinta tietä niin pian kuin suinkin on mahdollista

On istutettu palmuja turistien silmien iloksi, penkkejä istahtaa jalkojaan lepuuttamaan ja maailman menoa ihmnettelemään..

Että mistä tässä patsaassa on kysymys, sitä olen moniaita kertoja ohitseen astellessa pohtinut. Aivan arkisesta tapahtumasta ei liene kysymys, senverran dramaattinen on naisen asento ettei ehkä vain kainaloitaan tuuleta. Vai olisiko että vain ottaa aurinkoa tai kenties meditoi itse tykönään.

Kaupungin länsilaidalla on joki ja kukkula jonka laelle satoja vuosia sitten ovat rakentaneet Sohailin linnan
turvaksi kaupungin asujaimille. Ajat olivat täällä ennen levottomia, oli sotia, kaikenkirjavat rosmojen joukkiot laskeutuivat vuorilta mellastamaan ja merirosvojen agressiiviset vierailut olivat yleisiä. Kelpasi korkeilta linnan muureilta huudella hävyttömyyksiä ja heitellä kivenmoukuroita rauhanhäritsijöiden niskaan.

No mutta siinähän tuo linnakukkulan juurelta lähtevä joki, tai paremminkin pitäisi sanoa että täällä sen mereen päättyvä uoma. On siinä aikojen saatossa seilannut monenlaista paattia, kauppatavaraa, ryöstösaalista, sukulaisiin kyläilemään menijöitä ja tulijoita, salakuljettajia, lie joitakin viikinkiveneitä roomalaisista kaleereista puhumattakaan näin vain muutamia mainitakseni.

Vanhempi herrasmies aamukävelyllään, mainittakoon että pian kevysti ohitin tämän vielä vetreän oloisen vanhuksen, pidin yllä reipasta vauhtia ja pyrin kohentamaan ryhtiäni aina kun joku tuli vastaan.

Hyväntuulinen, paikallinen paappa saapui juuri aamukalalle. Iso kassillinen oli hänellä pyyntivarusteita mukanaan. Näitä kalamiehiä olen joskus jäänyt seurailemaan katseellani, kovin isoja kaloja en ole havainnut heidän saaliikseen saavan, cach and release kalastus on heille aivan tuntematon käsite, kaiken ottavat ylös ja syövät myöhemmin makeisiin suihinsa.

Kauniiksi on paikkoja turistien iloksi laitettu rannalla. No ovathan he elinehto paikaliselle väelle, kaikki pyörii matkailijoiden tuoman rahan varassa. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli Fuengirola vielä pieni ja rutiköyhä kalastajakylä.

Hienoja keramiikalaatoista laadittuja kuvaelmia on kaupungilla runsaasti. Tässä esimerkiksi paikallinen kalastajaeemeli tositoimessa.

Paitaa ostamassa Fuengirolassa

Siinä minä kävelin Fuengirolan feria-alueen laidalla, lauantaipäivän kirpputorimarkkinoille oli matkani.
Ilmat olivat huhtikuun alussa hieman viileät, flannellipaitaa olin lämmikkeekseni menossa etsiskelemään. Pehmeätä jo jo ihmiseen totutettua, kaksi euroa olin mielessäni asettanut maksimihinnaksi.

Markkina-alueen laidalla kiinnitti huomioni erikoisen kimeä pärinä. Lähdin ääntä kohden, pian näinkin maalaisemännän parkkeeraamassa motoroitua potkulautaansa. Reppu selässä päräytti paikalle, ilmeisesti vuorikylistä toriostoksille laskeutunut. Pahaksi onneksi oli oma kamerani repussa, en ehtinyt ajoissa saada esiin kuvatakseni tämän reipashenkisen motoristin. Juohtui ihan mieleeni vanha insinöörivitsi takapuolen päristimestä jonka insinöörit olivat suunnitelleet, muuten oivan pelin mutta ei sopinut takapuoleen eikä pärissyt. Toista oli maalaisemännän päristin, pärisi ja kulki, ehkä olikin kouluja käymättömän kyläsepän tekosia.

Aivan potkulaudan viereen olivat kukkaisihmiset paikoittaneet vanhan Mersunsa, ilmeisimmin paljon maailmaa nähneen vanhuksen. Auton somistelusta päätellen harrasta kirkkokansaa, ehkä hieman hippiyteen myöhäisheränneitä. Rekisterilapusta päätellen Hollannin tasamailta ovat tänne etelän aurinkoon, vuorimaille vaeltaneita nämä.

Sitten näin todellisen easy riderin, vanhan äijän turjakkeen, englantilaisen. Moottoripyörällä liikkui ukko, eikä millä hyvällä prätkällä, persauksensa alla jylisi kuusisylinterinen Triumph, vanhan kunnon Tiikeritriumfin manttelinperijöitä. Ei ole mikään japanilaisrimpula tämä, tyyliä ja perinnettä, ei istu tällaisen omistaja tyhjän päällä. Kyseessä oli selvästi omien polkujensa kulkija. On heitä jotka eläkepäiviään kiikkustuolissa viettävät ja sitten toisenlaisia, miehiä joille tie ja uudet maisemat ovat haaste. Kuvan motoristi kuuluu jälkimmäiseen ryhmään, kateeksi vähän käy valintansa.

Löytyihän se paitakin, lämmin oli, vähän iso mutta mukava ja vain yhden euron kauppias pyysi, en kehdannut edes tinkiä. Aika ryhdikkäältä, vähän käytetyltäkin se vaikutti. Kun tällaisen sisäänajetun vaatteen ostaa niin sitä aina mietiskelee että minkähänlainen on edellinen asuja ollut. Onko edes ensimmäinen haltija, onko ihan itse ostanut vai onko vaimo tai joku muu läheinen hankkinut.
Entäs että porvari tai kommunisti, lihakauppias vaiko maanmittari saati vaikka kirjailija, tiedä vaikka tummaihoinen. Ja miksi on hyväkuntoisesta vaatekappaleesta luopunut, lihonut laihtunut, köyhtynyt rikastunut, vaimo salaa realisoinut.
Oli miten oli niin paljon mielenkiintoisempi ostos kuin että kaupan hyllyltä noin vain uuden ilman omaa historiaa olevan ostaisi.

Pääsiäisen kulkue Funegirolan illassa

Katolisessa Andalusiassa pääsiäinen on suuri juhla. Tyypillistän on että pääsiäisviikolla järjestetään mahtavia kulkueita. Keskeinen on hienolla telineellä (trono) kannettava pyhäinkuva (Jeesus, Neitsyt Maria). Se saattaa painaa tuhansia kiloja ja kantajia tarvitaan satoja. Kuuluisimmat tronot ja kulkueet ovat Malagassa ja Sevillassa.

Tässä muutamia kuvia Fuengirolan eilisiltaisesta kulkueesta. 

Trono, on  juuri lähdössä majapaikastaan., kello on 21:30.

Ensimmäisessä tronossa Jeesus patsas

Kulkue muodostuu monista  erilaisista hahmoista. On näitä hiippalakkeja, rumpaleita, torvensoittajia, naisia hienoissa
juhla-asuissa jne. Isot kynttilät kuuluvat juhlaperinteeseen.

,Kantajan toimi on kunnia asia, mukaan väksytään vain harrasta ja siveellistä elämäntapaa viettäviä

Siellä täällä kantaa juhlasaatto muassaan pyhäinkuvia

Vaikka pääsiäisen tapahtumat ovat olleet synkkiä on kulkueissa värikkyytä ja vallitsee valtava meteli. Rummut päirisevät, torvet toitottavat, kellot kilkkaavat ja kulkueen ohjaajien terävät komentosanahalkovat ilmaa. 

Mukana olo on syvällinen uskonnollinen tapahtuma. Mitä kulkijoiden mielessä liikkuukin. Varmasti sisimmissään käyvät läpi pääsisäisajan tapahtumia runsaat kaksituhatta vuotta sitten. Ehkä joku katuu syntejään, lupaa parannusta ja henkisempää elämää jatkossa.

Neitsyt Maria

Koristeluissa ei ole nuukailtu

Kaunokirjontaa Fuengirolan kaduilla

Suomalaiset mummelit täällä Fuengirolassa ovat pitkästyksissään, luomisen tuskissaan,
tarpeissaan tuottaa iloa kadulla asteleville kanssaihmisilleen ja kuka nyt mistäkin syystä
virkanneet koristuksia penkkeihin, liikennemerkkeihin, kaiteisiin ja muihin sopiviksi katsomiinsa
kohteisiin. Sanovat niitä neulegraffiteiksi. Suuret kiitokset ansaitsevat mummot!

Fuengirolassa ansiokkaasti ja monipuolisesti toimiva Sofia opisto on hankkeen äiti.

Ilmettä

Herran duudeli miten on söpö pyörä tässä

On siinä virkkuukoukut ahkerasti koukkineet, mielikuvitusta ja lämpöä on paljon matkassa mukana

Kylmä valurautapenkki saanut pehmennystä 

Suomen lippukin oli virkattu ja asetettu Sofia-opiston oveen.

Tältä lienee vielä napanuora katkaisematta

Saattanut orastava kevät, lämpö ja kukkaset huumata

mummojen päät  että ovat tällaiseen vallattomaan  kaunokirjailuun

rietautuneet

Ja leijailleehan näillä main vahvana
myös Picasson väkevä henki.
Eivätkä ole kaukana myöskään
La Manchan vainiot joilla
Don Guijote Rosinantellaan
ratsasteli omia urotöitää
toimittelemassa