Aamuisia pilviä oli paljon Fuengirolan taivaalla

Muistelisin että jossakin laulussa lauletaan "Aamulla varhain kun sää oli parhain kun minä unestani heräsin jne". No tänä aamuna ei sää ollut parhain kun unestani heräilin. Silmiä availlakseni laitoin mukian vahvaa murukahvia. Oli vielä hämärä kun läksin matkaan, jokapäiväiselle aamukävelylleni. Maa oli märkä, tummat pilvet uhkailivat sateella varhaista kulkijaa. Tuulta ei ollut mutta jossakin kauenpana merellä myllertäneen myrskyn jäljiltä isot aallot kohisivat rantaan. Meren vaahdosta aaltojen haroilla nousi utua joka samensi ilmaa, pehmensi taivaanrannan ja kaukaisten talojen ja vuorten muodot. Hieman sadunomainen tunnelma vallitsi.

Voimalliselta näytti meri, joitakin simpukankuoria ja pieniä kiviä olivat aallot rantahietikolle kuljettaneet

Vanan jälkiä kulkija jättänyt jälkeensä rannan hiekkaan jotoksellaan, pian tulee isompi aalto ja sen jälkeen on hiekka taas sileä

Matalalla ovat tummat pilvet, seurailevat vuorten muotoa. Valkoinen vaahto luo kontrastia maisemman synkkyyteen

Kauas on pitkä matka, mieleen nousee että millainen lienee maa meren takana, kaihoisan, perisuomalaista haikailua kuvaavan laulun sanatkin muistuvat mieleen:  Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine lipsuttaa jne.

Suurimpien laineiden hännät ikäänkuin kutittelevat rannan kivien kupeita. Tästä taas juohtui mieleen laulun sanat: Tyttö istui kivellä, kivi oli siliä ja aallot sitä lipsutteli. Toki vähän kankea lie tällainen mielikuva suuren meren hiekkarannlta, laulun tekijä lienee kuvitellut sielunsa silmin suomalaisen järven, valkotuohisen koivun siihen rannalle ja kansallispukuun sonnustautuneen liinatukkaisen neidon vesikivellä istumassa katse siveästi joskin kaihoisasti kaukaisuuteen luotuna

Täynnänsä on aamun taivas pilvistä, jostakin raosta aurinko niitä hieman yrittää säteillään värittää, keventää ankeata ilmettään

Puron vesi, koskipaikoissa kohissutkin on pitkän juoksunsa jälkeen rauhoittunut, valmis päättämään matkansa meren suureen syliin

Kun käänsin katseeni hetkeksi merestä , sen aalloista ja taivaan pilvistä kovan maan puoleen kohtasi katseeni rappion, äkkiä käänsin katseeni tästä pois, takaisin merelle ja pilviin. 

Aamun vielä valjussa valossa palailin kuitenkin hyvillä mielin takaisin asunnolle aamupuuron syöntiin.

Ja on merkkejä että paistaa se aurinko vielä ja risukasaankin, näin arvelin kun ikkunasta puuron syönnin ohessa taivasta tarkkailin