Lyngen vuono

Tuossa selailin vanhoja kuviani kalareissuilta Lyngen vuonolle pohjoiseen Norjaan.

Niin kauniita maisemia etten malttanut olla muutamaa laittamassa tänne.

Noissa vesissä asuvat ruijanpaltaat, seit, suurturskat, puna-ahvenat, erilaiset mateen näköiset kalat ja monet muut.

Vähänkyrön pläkkyrit

Vähäkyrö on entinen suurkunta Pohjanmaalla, nyttemmin Vaasan kaupungin osa, näin vaikka yhteistä maarajaa ei niillä olekaan.
Kyröjoen suuvesien halkoma paikkakunta on tunnettu mm siitä että nuijasota kolkolla tavallaan alkoi sieltä Saviniemessä, marraskuun synkkänä yönä 1596 tapahtui sodan ensimmäinen miestappo. Talonpojat päästivät yhden vastaanhangoittelevan huovin kirveeniskulla hengestään.

Vähäkyröläiset ovat kuitenkin rauhaa rakastavia ja yritteliäitä ihmisiä. Tästä esimerkkinä peltisepän askareet joihin ovat erikoistuneet. Perinne on vahva jo 1700 luvun lopulta ja 1900 luvun alkupuoliskolla työllisti pelti eli pläkki joka viidennen asukkaan. Vielä tänään muovin, lasikuidun, porsliinin ja lasin valtakaudella elää pläkkyriperinne. Siitä todisteena muutama kuva vuodelta 2013.

Vanha mestari itse teossa

Tästä syntyy muki. 

Peltisepän mukaan  mukista tulee ehdottoman vedenpitävä, myös paremmat väkijuomat  se kestää kuten spritus forttiksen ja pontikan mutta konjakkia ym herrojen kotkotuksia se vieroksuu. Jos liikaa sellaisten kanssa läträtään saattaa ajan kanssa ruveta saumapaikoista vuotamaan.

 Turistit ihastelevat työn laatua ja visuaalista ilmettä sekä astioiden tarkoituksenmukisuutta.

Pelti- eli pönttöuunin kuoret.

"Selvää kuin pläkki" tavattiin sanoa kun asia oli ymmärretty.

Moneksi taipuu pelti osaavissa käsissä. Kelpaa näissä emännän tiikerikakku pyöräyttää, vedet kaivolta noutaa tai maksalaatikko uuninperälle kypsymään saattaa.
Ja onhan näistä isännällekin, oivallisia nassakoita sahdin olla ja muhia tai paloviinatilkaa povitaskussa vierasvaraksi  ja kylmänvihojen torjuntaan säilyttää.
Ja kauniita ovat myös pirtin seinähyllyllä silmäniloksi, koristeina.

.

Tässä itse verstashalli.

Laput silmillä rahan perässä

Korkealta istuimeltaan paavi Franciscus näkee minne olemme menossa.
Sanoo että rahan palvonta on saanut vallan maailmassamme.
Viisaudessaan hän varoittelee mammonan ylivallan seurauksia.
Aito elämänilo on katoamassa kehittyneissä maissa.

Rahasta ei ole liimaksi eikä lämmikkeeksi yhteisöllisyydelle, päinvastoin.
Köyhempien aarre - solidaarisuus - on rahanvallan vihollinen koska sen katsotaan olevan ristiriidassa rahamaailman lakien ja pyrkimysten kanssa. Rahan maailmassa on ihminen onttoine, itsekkäine arvoineen yksin.

Ihmispolo ajassamme ei ymmärrä että raha on kuin alkoholi tai huume,
myös eräänlainen yhdenasianliike. Elämässä on monia oikeita arvoja ja tasapainossa niiden
tulisi ihmisen pääkopassa olla. Rahan perään kilvoittelu kuluttaa kaiken hapen,
sielu siinä näivettyy. Juopuminen johtaa aina loppuviimeksi krapulaan.

"Rahan perhän kö piru sielun perhä"
Alatorniolainen kansanviisaus.

Tällaisen viisauden olen jostakin lukenut:

Todellinen rahanpuute tekee onnettomaksi.
Kun rahaa on sopivasti on ihminen onnellisimmillaan.
Jos sitä on liikaa, se aikaansaa autiomaaan, yksinäisyyden.

Sigtuna, lisää kuvia

Se on ilmiselvä hirviö, louhikäärmeitten sukua. Talojen somistukseksi on Sigtunalaiset käyttäneet mielikuvitusta

Riimukiviänsä ovat viikingit aikoinaan aikansa kuluksi kalkutelleet.
Näitä on useita Sigtunan kaupungissa.

Pyhän Olavin kirkon rauniot (1100-luvulta) 

Sigtunan huomattavimpia rakennuksia on  vuonna 1255 valmistunut Pyhän Marian kirkko, Mariakyrkan

Sigtuna, Ruotsin vanhin kaupunki

Sigtuna sijaitsee Mälarenin lahden Sigtunafjärdenin rannalla.  

Kaupungin perusti Olavi Sylikuningas tai sitten hänen isänsä Eerik Voittoisa 900-luvun lopulla tai vuoden 1000 tienoilla. (mielenkiintoisia nimiä muinaisilla kuninkailla, pistävät mielikuvituksen liikkeelle)

Jos sattuu näillä tienoin liikkumaan kannattaa ehdottomasti poiketa. Vanhat talot, kävelykatu, hienot pihat, kirkon rauniot, raatihuone ym rakennukset ovat näkemisen arvoisia.  Historia ja vanhat tammet havisevat korvissa, ravintoloita runsaasti ja myös turistirihkamaa sitä kaipaaville. Hieno kaupunki joutilaan ihmetellä!

  

Raatihuone torin laidalla (1745)

Torin antimia

Kävelykatu

Houkutuslintu

Mukava näitä on kävellä ja ihastella

Pari turistia

Näitä ei saa K-raudasta

Kaupungin laidalla kasvavat koivut ja tammet

  

Skoftesta skans muinaislinnan rauniot

Köpingin pitäjässä Ruotsissa on löydetty 14 muinaislinnan rauniota. Skoftesta skans on niistä suurin ja poikkeaa muista koska siinä on kolme sisäkkäistä kivikehää, muissa on tyydytty yhteen rinkiin. Linnat on rakennettu noin 1500 vuotta sitten. Eleltiin silloin kansainavellusten levottomia aikoja, kaikenkarvaista agressiivista väkeä oli liikkeellä. Päiviemme autonpolttajahulikanaanien esivanhempia. Linnoitukset antoivat suojaa paikalliselle väestölle.

Korkeille kukkuloille ne oli rakennettu, oli helpompi puolustaa ja korkea paikka tarjosi myös paremmat mahdollisuudet tähystellä mitä ympäristössä tapahtuu.

Taiteilijan ja tiedemiehen arvailu miltä linnoitus on aikanaan näyttänyt.

Linnoituksen edustaa

Kovia tappeluksia lienee tässäkin kiveliössä mitelty.

Paljon ovat jaksaneet kiviä kerätä muinaiset miehet, liekö myös orjatyövoimaa käyttäneet rakennustöissä nälkäpalkalla, mahdollisesti myös piiskalla roimien työmotivaatiota tähdentäneet.

Sieltä ovat keihäät tanassa, astalot käden ulottuvilla huudelleet ahdistelijoille herjoja linnan puolustajat.

Kuinkahan monen tappelupukarin luut valkenevatkaan näidenkin kivien alla

Luonto ja vuosisadat ovat sittemmin maisemoineet linnoituksen

Linturetkellä Karlsborgissa

Varpunen orrella.  Saattaa hyvinkin olla että on pikkuvarpunen.

Tämä oli niin ujo että antoi kuvata vain takaapäin. Joku petolintu se oli.

Göta kanal

Katri Lipsonin kirjan menin lukemaan

Kosmonautti oli kirjan nimi. Varoituksen sana on paikallaan, jos aiot tämän kirjan lukea etkä ole erityisemmän fiksu kirjallisuuden harrastaja niin varaudu siihen että se pitää lukea toiseenkin kertaan että ymmärrät mistä on kyse. Ja sittenkään ei aivan kaikki saata avautua. Hyvä kirja kyllä, mutta äkkinäiselle vaatelias. Pahimmissa kohdin kun putosin kärryiltä lohduttauduin sillä että kirjailija saattaa tahallisestikin rakentaa vaikutelmaa "taiteellisuudesta".
Koskettavinta on kuvailu ihmisen haaveen voimasta elämäänsä ja lähimmäisiinsäkin. Ja haaveethan ovat asia jotka parhaiten antavat voimaa itse kullekin, hinkua elää vielä huomennakin.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.


 

Pilviä Naruskan taivaalla

Muutama kuva pilvistä kesältä 2012.

Kuvattu itäisessä Lapissa Naruskan tienoilla



Ohoh - lipsahti mukaan kuva, kesämökin laiturilta otettu

Hinduviisautta

"Ei ole oikotietä,  pitkän polun päässä, monen salvan ja lukitun oven takana on sisin ja mielenrauha.
Juuri sinun oman elämäsi tarkoitus ja tasapaino"

Tällaiseen synteesiin tiivisti muinainen korkealle arvostettu hindufilosofi Narim Rupatoora monikymmenvuotisen pohdintansa tulokset.

Skagenia, Jyllannin pohjoiskärkeä

Tämä on Hirthalsista, joku näytös siellä satamassa oli menossa
 

Skagenin sataman ravintolat olivat suosittuja, söivät ja mässäsivät juutit kamalan pulinan
ja mongerruksen ohessa
 

Hirsipuu vai liekö vinttikaivo
 

Patsas oli pystytetty kalastajia meren nieluista
pelastavien, rohkeiden miesten kunniaksi
 



Skagenin majakka

Bunkkereita oli sikin sokin ja monenkokoisia
 

Karua jänkää on Tanskan pohjoiskärki
 

Taustalla Tanskan pohjoisin piste
 

Maastoa Skagenin eteläpuolelta

Lossilla yli Mariager vuonon Halsissa (77DKR)