Aamuinen kävely Fuengirolan rantapaseolla - 9546 askelta otin

Tullut tavaksi aamuisin kävellä Fuengirolan rantapaseota tunti puolitoista. Meren äärettömyys ja maininkien loppumaton kohina rauhoittavat mielen yön kirjavien unien jäljeltä. Ja käyhän aamuinen patikointi kuntoilustakin, en nyt stressaa mutta puolireippaasti pyrin askeltamaan. Oheisten kuvien ottamisen aamuna retki kesti puolitoista tuntia johon tarvitsin käytää 9546 askeletta. Oli kamerakin mukana, tähän sitten poimin joitakin aamun kuvasaaliista.

 No tämän otin jo edellisenä iltana asunnon ikkunasta kun oli taivaalla hieno iltarusko. Tarkempisilmäinen voi havaita

lokin liihottavan aamutaivaalla. Se on matkalla yöpymispaikaltaan länteen, seudulle jossa lokkitovereidensa kanssa

viettää huolettomasti päivänsä.

Vähän oli vielä hämärää aamuseitsämän jälkeen, kaunis aamurusko somisti taivaltani

 Patsastyttö, viaton impi, lähettää kyyhkyn (paloma) lentoon, jalassaan sievällä kaunokirjoituksella laadittu viesti mielitietylleen missä pyytää ylkäänsä olemaan uskollinen ja palaamaan maailman meriltä kotiin suorinta tietä niin pian kuin suinkin on mahdollista

On istutettu palmuja turistien silmien iloksi, penkkejä istahtaa jalkojaan lepuuttamaan ja maailman menoa ihmnettelemään..

Että mistä tässä patsaassa on kysymys, sitä olen moniaita kertoja ohitseen astellessa pohtinut. Aivan arkisesta tapahtumasta ei liene kysymys, senverran dramaattinen on naisen asento ettei ehkä vain kainaloitaan tuuleta. Vai olisiko että vain ottaa aurinkoa tai kenties meditoi itse tykönään.

Kaupungin länsilaidalla on joki ja kukkula jonka laelle satoja vuosia sitten ovat rakentaneet Sohailin linnan
turvaksi kaupungin asujaimille. Ajat olivat täällä ennen levottomia, oli sotia, kaikenkirjavat rosmojen joukkiot laskeutuivat vuorilta mellastamaan ja merirosvojen agressiiviset vierailut olivat yleisiä. Kelpasi korkeilta linnan muureilta huudella hävyttömyyksiä ja heitellä kivenmoukuroita rauhanhäritsijöiden niskaan.

No mutta siinähän tuo linnakukkulan juurelta lähtevä joki, tai paremminkin pitäisi sanoa että täällä sen mereen päättyvä uoma. On siinä aikojen saatossa seilannut monenlaista paattia, kauppatavaraa, ryöstösaalista, sukulaisiin kyläilemään menijöitä ja tulijoita, salakuljettajia, lie joitakin viikinkiveneitä roomalaisista kaleereista puhumattakaan näin vain muutamia mainitakseni.

Vanhempi herrasmies aamukävelyllään, mainittakoon että pian kevysti ohitin tämän vielä vetreän oloisen vanhuksen, pidin yllä reipasta vauhtia ja pyrin kohentamaan ryhtiäni aina kun joku tuli vastaan.

Hyväntuulinen, paikallinen paappa saapui juuri aamukalalle. Iso kassillinen oli hänellä pyyntivarusteita mukanaan. Näitä kalamiehiä olen joskus jäänyt seurailemaan katseellani, kovin isoja kaloja en ole havainnut heidän saaliikseen saavan, cach and release kalastus on heille aivan tuntematon käsite, kaiken ottavat ylös ja syövät myöhemmin makeisiin suihinsa.

Kauniiksi on paikkoja turistien iloksi laitettu rannalla. No ovathan he elinehto paikaliselle väelle, kaikki pyörii matkailijoiden tuoman rahan varassa. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli Fuengirola vielä pieni ja rutiköyhä kalastajakylä.

Hienoja keramiikalaatoista laadittuja kuvaelmia on kaupungilla runsaasti. Tässä esimerkiksi paikallinen kalastajaeemeli tositoimessa.