Torremolinos

Asuinkumppanini muudanna aamuna ehdotti että mitäs jos lähdettäisiin patseerailemaan

Torremolinosiin. Kokemus osoittanut että ehdotuksiinsa kannattaa suhtautua myönteisesti.

Itse asiassa kysymys oli retorinen. Niinpä otimme junan jota täällä Renfeksi nimittävät ja sinne 

hetkessä päräytimme, eläkeläislipulla kustansi 1,2 euroa ihmiseltä, pidin kyytiä sopuhintaisena.  

Torressa juna-aseman liepeiltä mutkittelee kävelykatu sangen jyrkkään alarinteeseen aina meren rantaan asti.

Tämä väylä on tykkänään alistettu palvelemaan kaupallisia tarkoitusia. Ravintoloita ja putiikkeja

joka lähtöön, kaikkea on tarjolla mitä kuvittelevat paikalliset yrittäjät joutilaan turistin halajavan. Mitä otollisin

katu aivonsa auringossa pehmittäneille runsaiden heräteostosten tekemiseen.

Tästä lähdettiin, Los Bolichesin ilmavalta juna-asemalta

Junassa oli väljää, runsaasti vapaita paikkoja ihmisen istua. Tunnelma oli raukean unelias, vasemmalla istuva kameraani tuijottaja neito ei jaksanut edes näpelöidä kännykkäänsä tai irvistää kun häntä näin aivan pokkana kuvataan.

Tällainen näkymä avautuu silmämunien eteenTorren keskustassa heti noustuaan luolasta minne junan pysäkki
on louhittu.

Ollaan ostosparatiisin alkupäässä. Hyvä paikka, viimeinen tilaisuus psyykata itseään ymmärtämään millaisia tavaroita todella tarvitsee, sellaisia joilla vielä huomennakin kokee olevan arvoa.

Jopa nämä kalveat immet oli valjastettu palvelemaan markkinataloutta

Kiitettävästi on tarjolla kahviloita ja ravintoloita istuskella, nauttia olut, kahvi ja croisantti, herkullinen leivos tai
suolaista hiukoopalaa. Ja mikä parasta, suomalaisiin kiskurihintoihin verrattuna taksat ovat täällä todella
kuluttajaystävällisiä. Hieman sopuhintoja saattaa selittä sekin että joka paikassa ei kuittia asiakkaalle tyrkytetä.

Kun paikan nimi on Torremolines (tornimyllyt?) niin tokihan siellä pitää torni olla. Ikivanhoja nämä ovat,
aikoinaan rakennettu tähystelypaikoiksi mereltä saapuvien rosvojen varalle. Jos lähestyvien vihulaisten määrä oli pieni saatiin aikaa teroitella keihäät ja tahkota miekat  jos taas isompi armeija oli tulossa ehdittin kätkeä perhekalleudet ja hiippailla piiloon vuorten suojiin.

On hienosti maalatut maisemat tämän bodegan kiviseinässä asiakasta houkuttamassa ja viihdyttämässä. Tuolit nyt eivät aivan hienoimpia mutta kyllä siinäkin kafee solon ja soberanon ajan istuu jos ahteri ei ole turhan vaatelias.

Yhdessä pikku pihassa istui tämä lovikorva katti, tyynen rauhallisena seurasi ohi vaeltavien turistien jatkuvaa virtaa. Vähän mutkautteli häntäänsä kun joku koiraa mukanaan talutti.

Turisti, olisiko lähtöjään pohjoismainen matami hypistelee värkkäitä kukkaroita. Saattaa olla ettei itselleen, ehkä on että olisi lapsenlapsia hänellä jälkikasvussaan, kenties arvelee että värikäs lupsekukkaro hyvinkin ilahduttaisi pikkutyttöä.

a12

Muutama irtokuva markkinakadun varrelta lopuksi