Ojenin patikkapolulta Andaluciasta

Poikettiin pari viikkoa sitten tällä paikalla mutta hyytävä tuuli karkoitti pois. Uudestaan paremmalla ajalla ja säällä ajeltiin tähän metsään ja kyllä kannatti. Tätä seutua on ilo suositella reippaille luonnosta ja patikoinnista kiinnostuneille ihmisille.

Käveltiin tuota oranssilla merkittyä tietä, eihän se pitkä reitti ollut mutta nähtävää oli todella paljon

Pieni valkoinen pilkku alhaalla oksiston katveessa on Ojenin vuorikylä, nähtä ja koettava paikka sekin.

Tästä alkoi kulkumme, keskeltä sakeaa mäntymetsää

Paikalle kulkeutunut vaeltaja saa ihastella erilaisia metsävyöhykkeitä, vuoria, kukkia ja kevätaikaan moninaista lintujen laulua.

Oliivipuita oli alkumatkasta runsaasti

Tällaisia kukkia on täällä pensaissa paljon, mitä lienevätkin nimeltään, kauniita ovat. Herkkiä, terälehdet kuin konsanaan vanhaa ohutta kiinalaista pergamenttia, tällaiset on nähtävä paikan päällä, ei ole tarjolla kukkakaupoissa.

Camino. Taustalla kohoavalla vuorella havaitsimme useita reippaita taivaltajia. Vähän tai oikeastaan paljon kadehdin heitä, itsellä kun ei ollut mahdollisuutta tällä kertaa mukaan.

Maakivet ovat marmoria, luonto niitä vuosituhansien saatossa pehemeällä kädellä muotuillut.

Olisivatko siinä seudun sananjalkoja versomassa, voimallinen oli pyrkynsä kohti valoa.

Vuorimänty on kukassa

Yhtäkkiä kun mutkan takaa näin niin ensimmäiseksi ihmettelin että onko täälläkin poroja

Vuorikapukkeja tai kauriitahan nämä  kuitenkin lie. Ajattelin että jos tämäkin yksilö näkisi poron komeissa sarvissaan niin kateus valtaisi mielensä.

Näin on ajan saatossa kalkkikivi ottanut muotonsa.

Välissä on paljon ilmaa ja sitten taustalla Marbellan ylväs ja hieman pröysteä kaupunki, Puerto Banuksen raharikkaiden näyttäytymispaikka siellä oikealla kaiken maallisen onnen ja täyttymyksen huippuna.

Ei karu kasvumaa saata lannistaa täälläkäin päällä maailmaa kasvun voimaa.

Tässä se männyn kukka läheltä katsottuna ja käpyhän siitä vuoden kierrossa kehittyy oravan tai käpylinnun syödä. No useimmin menee niin että  suomut aikanaan avautuvat, siemenet leijaavat maahan ja itävät ja siinä se on uuden mäntypuun alku.

Hekkumoiden näitä vaihtoehtoja katselin, olisipa ollut mahdollisuus valita ja lähteä taipaleelle.

Heti äskeisen haikailemiseni jälkeen oli luonto lohdukseni kukan laittanut, niin oli kaunis että ei kauniimmasta väliä.

Suomen Lapin erämaat ovat houkuttavia halullisen vaeltaa, Andalusian ihmistä varmaan kiehtoo tällainenkin tallustella

Antaa mennä kuin on alamäki  

Puhtaan, vahvan keltaisia ovat pensaan kukat

Ja heti seuraavaksi puhtaan valkoista. Jos tarkkaan katsoo niin ötiäinenkin terälehdellä piilopaikkaa katselee 
suojakseen

Olihan siellä muitakin matkassa

Näkeneeköhän äkkinäinen tässä metsää puilta?

Kiitos jos jaksoit tänne asti