Kukaanhan ei näitä pyydä mutta tässä taas aivan pokkana tee-se-itse mallinen kirjan arvostelu. Niinkuin minä sen olen kokenut.
Jos jostain syystä haluaa lukea kirjan yksinäisyydestä niin Paavilaisen kirja on yksi hyvä vaihtoehto. Monesta vinkkelistä ja monenlaisesta yksinäisyydestä ja elämän sisällöttömyydestaä siinä puhutaan.
On ehkä kiintoisa monille valokuvausta harrastaville bloggareillekin koska kirjan päähenkilö sattuu olemaan ammattimainen kuvaaja.
Mitään suurta maailmankirjallisuutta ei tämä teos edusta mutta parempaa luettavaa kuitenkin kuin nämä loputtomat pikkunäppärät dekkarit joissa väkivalta ainakin taustalla on kantavana teemana.
Dialogin kirjoittaminen, sellaisen jota ihmisten puhe on, ei ole kirjailijan vahvimpia puolia. Näppäriä lauseita toki löytyy, jopa huumoria kun tarkaan lukee.
Kirjan henkilöt piirtyivät kovin epätasaisesti. Yrittäjä öykkäri esimerkiksi oli kuvattu kovin köpelösti, hieno vanha daami taas aivan nautittavasti. Toisinaan huomasi ikäänkuin uteliaana kurkistelevansa kirjan henkilöiden arkea. Vanhuuden maailmaa oli kosketeltu myös ansiokkaasti.
Juonen, ihmisten kohtaloiden ja päähenkilön kanssa myötäelämisen vuoksi kai tämä oli pakko loppuun lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti