Mannerheimintie, Naantali

Satuinpa viime kesänä matkalla Ruotsiin poikkeamaan Naantaliin. Kirkossa käytyiin, oli siellä kiitettävän ystävällinen ja avulias täti ihminen kertoilemassa Naantalin, kirkon ja birgittalaisluostarin vaiheista. Kirkkohan on ammoin alkuperäisessä asussaan ollut juuri tuo Pyhän Birgitan nunnakunnan luostari keljoineen päivineen.

Käyskeltiin sitten siinä lähirannassa, vieri vieressä viehättäviä kahviloita ja ravintoloita. Muudatta Risto Räppääjä elokuvaakin on noissa maisemissa filmattu. Nämä Räppääjä elokuvat sivumennen sanottuna ovat erinomaista viihdettä myös seniori ikäisille ei tosikoille tai heille jotka vanhuuden kangistumista haluavat viivästää. On nimittäin niin että jos pystyt melihyvällä näitä katsomaan on se varma merkki siitä että et ole vielä valmis vanhuuden apatian oloiseen mielentilaan. Tosipirteille ja lapsiperheillehän on aivan siinä kirkon naapurissa Muumimaa eämyksineen tarjolla. Niin eikähän ole pitkälti presidentin kesäpaikkaan, Kultarantaankaan.

Naantalin vanhaakaupunkia halkoo Manneheiminkatu,
mahtipontinen nimi on vylälle annettu 

Tämä hotellikyltti oli niin houkutteleva että jos ei olisi ollut
laivalippuja Tukholmaan illaksi niin olisi tehnyt mieli jättäytyä yöksi

. 

Kylttejä joka lähtöön oli kaupan Mannerheiminkadun puodissa. Mitä se nyt tähän kuuluukaan niin juolahti mieleeni intialaisen kirjailijan Narayanin kirja Kilimaalarin rakkaus, kannattaa se lukea jos sattuu silmiinne, on kyllä hyvä kirja.

Vähän näitä katsellessa olisi toivonut että olisi ollut myös suomenkielisiä - no Suomen lippu sentään liehui kaksikielisesti.

Mieluummin tällaisia katselen kuin riemunkirjavia ja välkkyviä neonvalo nimikylttejä, niin ainakin päiväsaikaan

Valoa pimeään ja historian siipien havinaa,
Atte ollut aikaansa seuraava mies

Tällaisia ovat katukuvat olleet ennen parempina aikoina. Ero aikamme kirkonkylän (kaupunkejahan ne muka monet nyt ovat) raiskattuun ja uudisrakennettuun keskustaan on huikea. Ei paina viihtyvyys nykyaikaisen kaupunkisuunnittelijan vaaassa paljon

On talon asukki asettanut kukat kadunkulkijan silmälle iloksi
 

Kelpaa sateen sattuessa katoksen alla  varjoa kaikessa rauhassa availla.
Ja on siroudessaan, kaarissaan viehättävä katsoa

Jos puu noin kasvaa niin mielikuvitukseton ja puusilmäinen ihminen sahaa sen pois. Naantalilainen on ajatellut asian paljon paljon paremmin. Hieno oivallus!