Laura Gustafsson: Korpisoturi

Maailmanlopun merkkejä

Satuin katsomaan arvostamani TVn kirjallisuusasiantuntian herra Puttosen haastattelevan Gustafssonia uuden kirjansa tiimoilta. Oli Puttonen ollut kertomansa mukaan niin täpinöissään kirjan luettuaan että jo se herätti mielenkiintoni lukea kirja ja halua osaltaan vahvisti kirjailijan mielenkiintoiset, uteliaisuutta nostattavat juttelukset.

"Ihminen taipuu hyvään ja pahaan. Mutta täysin hukassa olemme vasta, kun luovumme toisista ihmisistä ja kosketuksesta meitä ruokkivaan maaperään"

Näin päättää HS:n kirja-arvostelija tarinansa kirjasta. Ja tällaisiin tunnelmiin päättyy myös kirja.

Kirjan luettuani olin vähän hämmennyksissäni että mitä mieltä minun siitä pitäisi oleman. Ei ole aivan helppo luettava, jättää paljon lukijan pohdittavaksi että mitä nyt tuon ja tuonkin sattumuksen  tausta on. Uskoisin että jos lukisin toisen kerran ja vähän rauhallisemmin niin teos avautuisi  paremmin. No näinhän se tahtoo olla kirjan kuin kirjan kanssa varsinkin jos lukee liiaksi juonen vuoksi opusta.

Kenkään kirjan keskeisistä henkilöistä ei toden totta ole keskivertoinen ihminen. Erikoisia ovat ja vähän sellaisiksi, tuntemattomiksikin jäävät. Myös dialogit kirjassa ovat erikoisten ihmisten ajatustenvaihtoa. Smaltalkki ja ilmoista puhuminen puuttuu tyystin.  Ja mitä symboloikaan tuo iso sika, metsässä asusteleva, joka aika ajoin esiintyy kirjassa. Jotain erikoista, vähemmän sikamaista siinä oli kun ei nälässä tullut ammutuksi ja syödyksi.

Kirjan loppu, pari viimeistä sivua on kirjoitettu niin hienosti että tasajalkalukija saa toisenkin kerran miettiä miten siinä kävi eikä sittenkään ole aivan varma. Tällainen on vähän masentavaa kun ymmärtää oman rajoittuneisuutensa tulkita ja ymmärtää kirjailijan ajatusten juoksua.

Arvostamaani Pentti Linkolaankin vähän viittaillaan, ei kovin hyvässä, on liian urbaani näille maaimanlopun eläjille.

Maailmanlopun tunnelmista huolimatta tai ehkäpä loiventamaan karmeutta viljelee kirjailija myös karua huumoria, hyvä näin.

Pakko myöntää että kirja ja näkemäni TV haastattelu (katsoin vielä Areenasta toiseenkin kertaan)  herätti mielenkiintoni kirjailijaa kohtaan siinä määrin että tänään hain kirjastosta Guttafssonin aikaisemman kirjan Huorasatu.

Tällaisen ikkunan takaa tarkkaili kirjan päähenkilö Ahma uhkaavaa maailmaa ulkopuolella

Kukkia kirjailijalle kiitokseksi erikoisesta, mukaansa tempaavasta lukukokemuksesta