Ovet joille olisi tehnyt mieli kolkuttaa

Viime syksynä kiertelin Italiassa Lazion maakunnassa. Ovet, vanhat ovet kiehtovat ulkoasullaan ja kiihottavat mielikuvista. Ketkä kaikki ovat niiden takana asuneet, keitä on käynynyt kylässä ja muilla asioilla. Näiden ovien historia on pitkä, useimmilla satoja vuosia. Ovat uksia vahoihin etruskien perustamiin taloihin, koteihin ja varastoihin. Nämä Toscanan ja Lazion maakunnat ovat näet ennen roomalaisia olleet etruskien asuinsijoja.

Viehtymys oviin, puisiin, juontuu ehkä siitäkin että isäni oli puuseppä ja itse harrastan puutöitä, toki rakentelen lähinnä linnunpönttöjä, jakkaroita ja telineitä polttopuiden kantamiseen.

Muutaman kuvan, mielestäni hienoimmista laitoin tänne mahdollisesti ovista kiinnostuneen katsella.

Hiljattain maalattu, hieno harmaaseen kukertava sininen väri on valittu.

Ritilän aukoista on katsottu päästetäänkö kolkuttaja sisään. Näitä tirkistysaukkoja esiintyy monissa ovissa.
Ovien salvat ovat usein kuvauksellisia, nyt jälkikäteen harmittaa kun ei tullut otettua niistä lähikuvia.

Haluaisinpa tietää koska on itänyt se puu josta tämän oven laudat on sahatut

Aivan kuopalle on kynnys kulunut, tarkkaavainen katsoja voi päätellä että lähinnä vain toista ovea on käytetty

Hieno asetelma, tästä voisi maalari taulun maalata

Ajan hampaan jäljet näkyvät. Leijonanpää aiheiset kolkuttimet molemissa ovissa

Varmasti vanhaa muotoilua, nuo nykyaikaiset messinkilukot hieman pilaavat kokonaisuutta

Hutera ja yksinkertainen, kasvikset tekevät tästä omanlaisensa taideteoksen

Hieman herraskaisemmat ovet, lie vaikka Rooman armeijan sadanpäämies olisi asunut sotaretkiensä väliajat näiden ovien takana.

Harmaata, lie vaatimattommat ihmiset rakentaneet ja asuneet kun yhdestä ovesta ovat mahtuneet kulkemaan

Kivestä kadut ja talot