Penkit joilla olen istunut

Penkeistä on moneksi. Syvin olemassaolonsa tarkoitus lienee kuitenkin olla paikka ihmisen istua. Syitä penkkien olemassaoloon on kuitenkin monia, meidän levähtää, lepuuttaa jalkojamme, löhöä. Jotenkin se on luontevampaa katsella saati suorastaan töllöttää ohikulkijoita istuen kuin seisten. Puistossa oleva penkki antaa alustan pysähtyä ja nauttia luonnon kauneudesta, kuunnella tuulen suhinaa tai omia ajatuksistaan. Penkki voi olla myös ikäänkuin itse tarkoitus, taideteos, käsityön taidenäyte.

Oheen olen liittänyt muutaman kuvan selityksineen elämäni varsiteillä kohtaamiani penkkeistä, useimmilla niistä olen myös istunut.

Tämä kaksipuolinen penkki seisoo kaikilla neljällä putkijalallaan Suomenlahden rannalla Virossa, hienolla Narva-Joesuun hiekkarannalla.
Oli tuulinen päivä, hetkeksi istahdin, ihailin merenkäyntiä ja taivaan pilviä. Jotenkin sieluni salaperäisin aistein koin myös suuren itäisen naapurin läheisyyden, aivan rajan pinnassahan tässä ollaan.

Taustalla kohoaa Vaasan vankila. Korostin penkillä istuville lapsenlapsilleni ja koiralleni lainkuuliaisuuden merkitystä. Kerroin jonkun värittämäni tarinan paatuneista rikollisista joita kuvan ottohetkelläkin istuu kolkossa vankilassa katumassa pahoja tekojaan. Vakavasti he kuuntelivat, katselivat arasti vankilan ikkunoita ja lupasivat jopa isänsä ja äitinsä neuvoja noudattaa ja elämässään kohtuudessa mahdollisimman hyvin pysyttäytyä.

Tämä ei ole istuttavaksi, on taideteos Fuengirolan feria alueella. Rennosti korskea macho mies sombreronsa istuimen selkämykselle nakannut. Juhlan aikana nämä supermiehet sombrero päässä, paksu sikari suussa ja usein grogilasi kädessä istuvat jäykkinä, selkänsä suorana ratsujensa satulassa katse teatreaalisesti etäisyyteen suunnattuna.
Sen vielä sanon että ken juhlien tai markkinoiden aikaan tämän tuolin tienoilla liikkuu niin on suuri vaara että näppärä taskuvaras hänet kukkarostaan vapauttaa, tämän kerron oman kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Paikka on autio, kivinenVikarskatin  niemi merenkurkussa. Meri kuljettanut penkin paikalle korkea vesi jonkun huvilan rannasta ottanut saaliikseen ja tänne lillunut aaltojen mukana, satunnainen retkeilijä nostanut pienelle hiekkarannalle.

Kuka tähän istuukin saa ihailla rannatonta merta pohjoisen suuntaan, muutama karu saarikin siinä on silmän iloksi. Niin ja erottuupa ulapalla eksoottisen Ritgrund saaren puinen majakkakin.

Zahara on kylä Espanjassa, Atlantin rannalla. Paikka on tunnettu valtavan suurista tonnikaloista, satoja vuosia niitä täällä on kalastettu. Vaikka ilmasto on lämmin ovat paikalliset martat kutoneet laihalle viluiselle puulle lämmikkeeksi puseron.

Kalalokki katsonut asialliseksi rakentaa pesänsä kesämökin laiturin penkille. Puoli kesää piti isäntäväen sinnitellä telttatuoleilla, rannan kovilla kivillä stuskella, eivät hennonneet lokkia häiritä.

Granadassa Alhambran puistossa, vehreää rauhaa ja historian havinaa. Pakosta täällä ajatus viipyilee muinaisissa maurilaisajoissa. Hienoa kulttuuria ja sivistystä jo toistatuhatta vuotta sitten. Emiirit ja muut sulttaanit käyskennelleet näitä puistokäytäviä pohtien uskonsa asioita.

Kolme vanhaa capalleroa iltapäivää istumassa Coinin kaupungin torilla Andalusiassa. Pohtivat maailman menoa, ruotivat tapahtumia jalkapallossa niinkuin täällä on tapana. Ei istuta kukin yksikseen kammarin perällä, sosiaalisia ovat pohjoisen karuihin äijänturjakkeisiin verrattuna.
Tuota jäin miettimään että mitä pohtii okeanpuoleinen mies vai olisiko että närästää tai pukamat vaivaavat,
vai voisiko olla että kotiintuloaika on ylitetty. No ei sentään, viisaita ovat vanhat naiset täälläkin mutta kyllä mies määrää askeltensa kulun.

Kahvipannu aurinkoisella penkillä ulko-oven edustalla Topeliuksen vanhalla kotipaikalla Kuddnäsissä Pietarsaaressa. Liekö jo itse Zaharias Topelius aikanaan nauttinut makoisat porokahvit tästä pannusta. Iso se on, riittää kupillinen vaikka sattuisi enemmänkin väkeä paikalle, vieraanvaraa näet. Ehkä joskus paloviinatilkan päälle tästä kahvia kaadettu, juhlahetkinä kaffekaskiksi vieraalle tai kylmänvihoja torjumaan viluiselle.

Nuorimies syvissä mietteissä, olisiko elämänsä raunioina jo nuorilla päivillä. Ehkä sydänsuruja, tyttönsä jättänyt tai oikuttelee. Mistäs tietää vaikka pohdiskelisi mitkä ovat avaruuden rajat.
No sitä taikka tätä, puitteet ovat vaikuttavat, Virossa Viljandissa raunioille rakennettu kesäteatteri.

Vanha kalamaja Ruotsista, Högakustenin eteläpuolelta Pohjanlahden rannalta. Yksinkertaista ja kaunista etten sanoisi herttaista. Kuvittelen vanhan kalastajan eukkoineen istuvan ilta-auringossa, hörppivät siinä hiljaisuuden vallitessa Löfbergin Lilasta keitettyä porokahvia ja haukkailevan emännän itsensä leipomaa pullapitkon siivua, ehkä myös kastavat (doppaavat) pullapalaa kahvikuppiin. Paksua kermaa ja sokeria on täällä tapana kahviin laittaa. Euko välillä nipistää pelargoniasta kuivuneen lehden tai aikansa kukkineen kukinnon. Siinä se on idylli ja elämisen rauha.

Pihan perällä ankea betoninen penkki, kylmä ja kova. Eipä siihen ihminen mieluusti takamustaan laske, niinpä on jo vähän sammaloitunut. Tosin saattaa olla anatomisesti ihmiskeholle otollinen tuo muoto. Tämän tapasin pienessä Santa Marinellan kaupungissa Italian Laziossa.

Ikivanhan, lie jo etruskien rakentaman kirkon seinävieressä, aivan alttarin läheltä, sieltä löytyy tämä puinen penkki. Kirkon hämärässä on kiiruisen, ehkä turhan maallista elämää viettäneen kulkijan hyvä hiljentyä hetkeksi miettimään elämän todellisia arvoja ja perimmäisiä kysymyksiä.
Jos et ole peruuttamattomasti paatunut ja haluat kokeilla, ehkä kevyessä synnintunnossa ja kokea rauhaisan tunnelman löydät tämän kirkon Italiasta Targuinian kaupungista.

Tämä ei houkuttele, on ikäänkuin hyljätty kylmyyteen ja lumeen Rantsilan kylänraitilla Pohjois Pohjanmaalla. Muotokieltä voitanee luonnehtia karuksi mutta tarkoituksenmukaiseksi, suunnittelija on pitänyt mielikuvituksensa tiukasti kurissa.

Rippi, verhon takana ovat mieltään keventäneet monet synnintekijät. Vanhassa kirkossa Tuscanian kaupungissa Lazion maakunnassa, pappi on rutiinilla kuunnellut ja lopuksi rangaistuksensa antanut ja aina oikeudenmukaisesti. Helpottuneena, kevein mielin  on yleensä langennut astellut kotiinsa, saamansa katumustyön nurkumatta suorittamaan.

Kivinen penkki, Italian lämmössä tällainenkin on käyttökelpoinen. Vanhan kaupunginmuurin seinustalla Castiglioni della Pescaian rantakaupungissa. Omia muistoja tähän liittyy,vajaa neljäkymmentä vuotta sitten tuossa  kävin tovin istuksimassa ja nyt toisen kerran viime vuonna. Junalla taannoin tänne puksuteltiin nuoruutemme innolla tuoreen vaimon kera.

Liekö kyseessä Bolsenan kaupunginisien säästäväisyys vaiko taiteellisten arvojen tavoittelu kyseessä kun on penkit kuormalavoista rakenneltu. Värikkäitä ja pirteitähän nämä ovat.

Keltainen penkki Sagadin komean moision puistossa. Pitkään tätä tuijotin ja ihmettelin että mistä tässä on kysymys. Kumpi oli ensin puu vaiko penkki? No ainakin anatomisesti hyvin muotoillulta se näytää mutta niin olin kataannuksissani etten tohtinut kokeilla.

Tällainen on maatalon puucee Gran Canarialla. Pelkistetty ja tarkoituksenmukainen malli, puinen istuin on lämmin ja luonnonmukainen, hyvä istua ja antaa tulla.
No ei toki aktiivikäytössä, yhdessä museossahan tämä oli nähtävillä, vessapaperiakaan ei ollut ettei tulisi kiusausta turistille kokeilla.

Pitihän tänne tunkea kuva myös omatekemistä jakkaroista. Kun Vaahteramäen Eemeli teki jotain ei toivottua joutui hän liiteriin arestiin missä aikansa kuluksi veisteli puu-ukkoja, siirryn minä autotalliin kun sattuu että talon emännän ja omat mielipiteeni jotenkin risteävät hankalasti. Rakentelen jakkaroita ja puunkantotelineitä. Hyvin terapeuttista toimintaa, tunti autotallissa ja verenpaine on laskenut ja mieli rauhoittunut, avioelo sujuu taas normaaliin jäyhän rauhalliseen tapaansa.

Röyhkeät kukot ovat valloittaneet penkin, pitävät mokomat ortenaan, pöyhistelevät korskeasti ympärillä pyöriville kanoille. Olisi tehnyt mieleni istahtaa mutta en tohtinut ajaa kukoja pois vai oliko se etten uskaltanut. Torreviejan ankkalampipuistossa oli tällainen istumajärjestys.

Viime hetken harjoitus tiilisellä penkillä. Torvisoittokunnalla on Espanjassa tärkeä osa pääsiäisen perinteisessä kulkueessa jossa Jeesushahmoa kuljetetaan pitkin katuja trono-lavetin päällä.

Onkohan rouvalla jotain hukassa? Toiminta on keskittynyt oranssiin pussukaan. Ainakin kuvittelen että usein on näin että hukassa, kuljettavat käsilaukuissaan niin monia juttuja joita usein tarvitsevat. Miehillä on paljon helpompaa, pitkälle pääsevät pankki- ja ajokortti sekä suoraan eteenpäin suuntautuva mieli varustuksenaan.

Penkki kukkivan puun alla puistossa.  Tällaisen puun alla istuva ei voi pohdiskella synkkiä. Kukkaisloisto saattaa istujan hyvälle tuulelle Keukenhofin kukkapuistossa Hollannissa.