Noin 17 kuvaa Malagasta

Käytiin pikimmiten aikamme kuluksi mutka Malagassa. Räpsyttelin kolmen tunnin löntystelyn aikana 

yksinlukien 87 kuvaa. Ei olisi nuoruuteni filmirulla-aikana tullut kysymykseen tällainen, korkeintaan 36 kuvaa olisin ottanut ja  paljon parempiakin, kustannussyistä oli näet harkittava kahteenkin kertaan mistä kuvan ottaa. Valitsin tähän otoksista muutaman enemmänkinhetken mielijohteista. Ihan perinteisimpiä turistikuvia eivät nämä kaikki ole.

Noustaan konevoimarappusilla junan päätepysäkiltä päivänvaloon.

Tästä tilanteesta juohtui mieleeni versio koulupoika aikoina suositusta hokemasta: Aaria oopperasta hevosmiehet tauolla. Tauolla sana oli siinä korvattu retvakkaasti sanalalla "kusella".
Sanontaa viljeltiin luonnehtimaan miehekkäästi klassisia ooppera aarioita. Ei ollut tuolloin vielä musiikin
ymmärrys kehittynyt kaunolauluista nautiskelemaan. Virret, joulu- ja rekilaulut ja vähitellen sitten kaihomieliset tangot olivat oikeaa musiikkia.

Satttuipa vaan silmään kun vähän tavanomaista mahtavammat mainosjulisteet on ripustettu talon seinälle

Merenranna mahtavan monimuotoisen puistokäytävän vehmautta, luonnonrauhaa ja seesteyttä häiritsivät

hirvittävän rumalla ja voimakkaalla äänellä rähisevät papukaijat palmujen latvustoissa. Täällä kannattaa

käyskellä ihmisen jos matka tälle suunnalle sattuu

Ornamentiikasta päätellen kirkollinen talo on tämä. Senverran on komea, saati olisiko jo pröystäilevä,
että uskoisin jonkun korkeampiarvoisen kirkonmiehen, ehkä vallan piispan kartano majailleen jos
ei kerassaan olisi kardinaalin asujain.

Kapakan mainoskilpi voi ola myös lempeän kaunis. Nykypäivänä yleensä on toisin, kovaa, räväkkää, kuvasilppua pitää olla. Tässä tapauksessa myös ravintolan nimi on aivan soman pehmeä, aivan tekee mieli ääneen toistella ja mutustella.

Tällaisen kivisellä pihalla seisovan oliivipuun on pakko olla vanha kuin Metusalem konsanaan mutta versoa
tuo vaan jaksaa, pukata vehreyttä kuivasta rungostaan kevään sisimmässään aistiessaan. Ihmeellisiä ovat luonnon voimat jos sikseen tulee.

Emäntä on kavunnut roomanvallanaikaisen amfiteatterin kiviselle penkille juttelemaan kännykkäänsä.
Saattaa hyvinkin siivittää tällainen ympäristö ihmisen mielikuvituksen ainutkertaiseen kiitoon, antaa syvyytä
ja voimaa repliikkeihin.
Olisi tehnyt mieli vähän itsenikin koittaa, mutta en siinä äkkiä keksinyt kenelle tähän hätään soittaisin.

Olivat koulukakarat mokomat kiljukaulat miehittäneet Henry Mooren ainutlaatuisen veistoksen kuin paviaanilauma, korviasärkevää meteliäkin pitivät jollakin vieraalla kielellä.

Pitkään tarkastelin tätä toista Mooren taideteosta, kiertelin ja katselin eri puolilta mutta ei tuo
avautunut minulle. Ennenkin olen surukseni pannut merkille rajallisen kykyni sisäistää nonfiguratiivista
taidetta. Paljosta jää ihmispolo paitsi kun ei ole annettu sisäistä silmää tulkita ja ymmärtää saati
hekkumoida tarjolla olevan taiteen palolla.

Tämän kuvan otin kahdestakin syystä. Taustalla olevassa talossa majaili Pablo Picasso
vuosikausia värjäten taulujaan ja nauttien vauhdikkaasta ja monenkirjavasta maallisesta elämästä.
Sitten on tämä runsastukkainen mieshenkilö, itse niukkakutrisena tällaista ylenpalttista hiustenkasvua
tykönäni salaa kadehdin vaikken sitä ääneen tunnustakkaan

Mielenkiintoinen mosaiikki, toviksi jäin katselemaan, hyvillä mielin jatkoin matkaani.

Kapakan mainoskilpi voi ola myös lempeän kaunis. Nykypäivänä yleensä on toisin, kovaa, räväkkää, kuvasilppua pitää olla. Tässä tapauksessa myös ravintolan nimi on aivan soman pehmeä, aivan tekee mieli ääneen toistella ja mutustella.

Istuttiin kahvilla tämän veistoksen vieressä. Toisin kuin Mooren teokset tässä ymmärrän
rytmiä, tekemisen meininkiä eli toimeen tarttumista ja liikkeen suloutta. Kun patsaalla ei ollut nimeä niinpä omassa päässäni annoin sille nimeksi "Neidonryöstö".

Malagan keskeisin hieno kävelykatu. Muistuipa tästä näystä mieleeni vanhan karjalaiseukon sanat kun ihmisvilinää katseli, "hää menniit ja hyö tulloot"

Turistipariskunta odottelee junaa aseman penkillä. Pysähtyneestä yleisilmeestä ja jäykän
tuijottavista katseista voisi päätellä että olisivat he ehkä lähtöisin pohjoisen havumetsävyöhykkeeltä.
Helle, etelän suuren kaupungin vilkas meno ja hienot rakennukset ehkä saattaneet humeettinsa koetteelle,
kestänee aikansa sulatella ja suhteutaa näkemäänsä vakaaseen arkeensa.

Jokunen entisten aikojen juliste kauniiksi lopuksi.