Pitkä tyttö se kaivon kannella

Heti aluksi sanon vakavat varoituksen sanat. Tämä tarina sisältää kuva- ja tekstimateriaalia joka herkkämielistä saattaa järkyttää . Vaikka teksti on puhdasta faktaa voi sekin ahtaasti tulkittuna herättää korkeamoraalisessa lukijassa pahennusta ja närkästystä. Jos nyt tästä esipuheesta hiukankin tunnistit itsesi niin älä ota riskejä , äläkä ihmeessä jatka tästä eteenpäin vaan siirry lukemaan vanhoja tuttuja vakavahenkisiksi tuntemiasi blogisteja.

Kyseessä on kuvaelma erään kansanlaulun synnystä. Kovin harvinainen dokumentti, suusta suuhun kulkeutunut. Sangen harvoinhan on jälkipolville säilynyt faktaa kansanlaulujen luontitilanteista.

Tapahtumat sijoittuvat Etelä Hämeeseen, Aholan komean talon pihapiiriin.

Päivä oli kesäinen, kuumasti porotti aurinko pilvettömältä taivaalta. Reippaasti asteli talon tytär Tuulevi vedenhakuun sinkkiämpäriä kädessään heilutellen. Komeavartinen, uhkea ja muodokas oli Tuulevi, eloisa luonnoltaan, nytkin mennessään iloisesti rallatteli vanhaa rekialaulua.

Sattui että siihen vehmaan tupakkipensaan varjoon oli asettunut talon laisksanpulska Herkko renki ettonettaan loikomaan. Valpastui mokoma hereille kullessaan Tuulevin rallatuksen, vetäytyi ryöttä tyystin pensaan suojaan ihastelemaan vedennoutajan askelten nousua.

Tuulevi kävi reippaasti veden vinttuuseen ja sattuipa niin että tuulen puuskahdus nosti Tuulevin hameen helmat ylös. Alushousujahan ei tuohon aikaan kesähelteillä käytetty, entiset karkeat ja  paksut kangaslaadut kun pahasti hiersivät ja hiottivat paikkoja.
Näky joka Herkon silmien eteen avautui oli kertakaikkiaan veret seisauttava. Sattui näet niin että ehkä hankalan vinttausasennon vuoksi alkoi Tuulevin peräaukosta vetää nykivästi nypyttäen suonta mistä taas seurasi että ulkoiset häpyhuulet vetäytyivät lystikkäästi monille rypyile.
Tapaus kesti vain hetken, pian otti pimppi taas totisen ja konstailemattoman perusilmeensä, mutta tuo ainutkertainen näky porautui lähtemättömästi Herkon verkkokalvoille.

Vähitellen toipui Herkko, silmät lakkasivat muljottamasta ja avoimena ammottanut suu loksahti kiinni. Herkko oli runonlaulajien sukua, niinpä hän oitis alkoi riimitellä sattumuksesta laulunpätkää, sävelen lainasi
pihapuussa visertävältä kirjosiepolta.
Anoastaan laulun alkuosa on säilynyt meidän aikoihimme asti ja menee se näin:

Pitkä neiti se kaivon kannella
vinttasi vettä pyttyyn
persereijästä suonta veti
veti pimpan reunat ryppyyn

Aholan talo ja laulun tapahtumiin liittyvä vinttikaivo

Herkon piilopaikkana toiminut pensas

Aihetta on käsitellyt laajasasa tuotannossaan myös suuri espanjalainen taiteilija Pablo Picasso, mistä lie hänenkin korviinsa kulkeutunut tarina suonmalaisen pitkän neidin vedenhakumatkalta. Ohessa osakuva hänen näkemyksestään laulun tapahtumien kriittisestä hetkestä.

Uskalsin sen tähän kopioida kun kyseessä
kuitenkin on maailmanlaajuisesti tunnettu ja
ihailtu taiteilija. Mistään epäsiveellisyydestä
saati pornosta ei siis kuvan kohdalla voi olla kysymys
vaan silkasta, herkällä kädellä piirretystä naturalistisesta taiteesta

Tässä  vielä kuva vinttikaivosta 

juuttien mailta. Sillä on myös aivan

omat tarinansa, mutta niistä kenties 

tarkemmin toisella kerralla