Pulut

Muutama kuva puluista. Lähinna lämpimämmän maailman turuilla ja tanhuoila kuvattuja.
Oheen olen kirjoittanut myös totista faktaa puluhavaintojeni tiimoilta, taustaksi ikäänkuin taustoiksi kuville.

Tämä pulu kun huomasi että häntä kuvaan niin otti heti poseerauasennon. Käänsi paremman puolensa
kameraa kohti ja röyhisteli rintaansa, vähän kujersikin.  Rannassa Maspalomasin dyynien edustalla kuvattu.

Mitä lie ehdottelee Las Palmasin pulu lajitoverilleen.

Keskellä Gran Canarian saarta kohoa Roque Nublo yli 1800 metrin korkeuteen. Siellä asusti tämä pulu karuissa oloissa.
Sitä kummastelin että mikä oli linnulla mielessä kun näin korkealle oli hakeutunut, ei täällä ymmärtääkseni ainakaan
mitään suuhunpantavaa ollut.

Sanlucar de Barrameda, hienojen Manzanilla cherryjen ja hevoskisojen pesäpaikka Andalucian Atlantin puoleisella rannikolla. Siellä kylpivät ja vilvoittelivat nämä pulut suihkulähteessä.

Sanlucarin pulut ja pikkutyttö niitä jyvillä ruokkii. 

Vähäpukeinen naisfiguuri lähettää tässä Fuengirolan ranatakadulla pulun lentoonsa. Oikeammin lienee kyseessä kuitenkin kyyhkynen, pulu olisi liian rahvaanomainen siivekäs näin hienoon patsaaseen.

Linnun jalkaan on sidottu viesti jossa immyt vannoo rakkautta ja uskollisuutta mielitietylleen, yljälleen joka maailman merillä purjehtii.

Tuskin pulu koskaan laivaa löytää, mutta neidon ikävä on suuri, itse asiassa lähettää hän viestin kaikkien
yksinäisten vaimojen ja tyttöystävien puolesta.

Ja onhan se niinkin että yritänyttä ei laiteta.

Meillähän on suomessa kalakukko, oivallinen ja ravitseva hiukopala. Andalusian lämmössä tulevat ihmiset toimeen kevyemmillä eväillä. Ovatkin kehittäneet siellä vuosisatojen saatossa pulukukon.

Jos joskus Espanjan matkallanne haluatte kokeilla niin valitkaa ruokalistalta los pastel palomas tradicional ettekä tule pettymään - deliciosa!

 Kuori on siinä laitettu vehnäjauhosta ja siansivu on korvattu pulun suikaleilla. Muikkujahan heillä siellä ei ole,
ovat korvanneet ne sardiineilla tai sardelleilla, joskus laittavat pulukukon täyteeksi myös ankeriaan näköistä
espada kalaa.

Kuvassa taiteilijan muotoilema, tyylitelty  näkemys pulupiiraasta.

Teror nimisen pikkukaupungin torilla oli monenlaisia lintuja kaupan.
Tässä häkissä pari pulua ja jokunen kirjava kana. Jäi minulle epäselväksi
että olivatko tarkoitettu eläteiksi ai suoraan pataan kynittäviksi

Tämä pulu on kivestä veistetty,
ei se kujerra, ei lennä.

Pulujen ystävä lie veistänyt ja
asettanut tarkkailemaan
maailman menoa
ilmavalle paikalle
jyrkänteen reunalle.
Mijasin kylän asujainten
silmien iloksi.

Sattui retkilläni että päiväkävelyllä näin kaukana horisontissa meren rannalla tornin. Uteliaisuuteni heräsi oitis, oli mentävä lähempää katsomaan. Suuri oli säikähdykseni kun kurkistin onton tornin sisään. Kymmenet pulut lehahtivat suin päin pakosalle kun kurkistin sisään oviaukosta jossa ovea ei enää ollut.

 Niin olin kataannuksissani että hoksasin vain aivan viimeiset linnut saada kuvaani.

Supisuomalainen pulu. Seurasaaren sillan penkereellä minua pällisteli. Siitä on vuosia kun tämän kohtasin. Utelias oli ja rohkea, käänteli päätään, välilä katsoi vasemmalla, välillä oikealla silmällään.

Pulun lähisukulainen on kyyhkynen. Olisiko että pulu on urbanisoitunut kyyhky, hoksannut että elämä kaupungeissa on helpompaa,  Ihmiset ruokkivat, löytyy suojaisia koloja rakennuksissa mihin pesiä, koko ajan ei tarvitse pelätä haukkoja, pöllöjä, kettuja ja mitä niitä nyt on metsän petoja.

Luku sinänsä ovat kirjekyyhkyt. Sotien aikanakin tärkeitä viestejä kuljetelleet, sankarillisia urotöitä tehneet.
Suomen armeijallakin oli toisen maailmansodan aikaan liki 1000 kyyhkyä salakoodattuja viestejä aivihkaa kuljettelemassa.
Huonosti kävi armeija leivissä olleille kyyhkyille, sodan päätyttyä määrättiin lopetettaviksi ja toimitettiin sotasairaaloihin ravitsevasi ruoaksi potilaille. Tallinnasta taas söivät persot saksalaiset pulut ahnaisiin suihinsa miehityksen aikoihin. Ei ole aina helppoa pulunkaan elämä.