Joulupäivän kävely

Tämä on matkalta kotipihasta Raippaluodon satamaan ja takaisin

Hyinen laituri, veden aallotkin jäätyneet niille sijoilleen

Yksi ja ainoa venhe uhmaa talvea. Raudasta se on tehty, ehkä päättänyt asettua
tähän talviunilleen.

Pieniä lumipalloja, ovat asettuneet lystikkäästi männyntaimien latvoihin. Rantapolun varrelta nämä.

Pola ja juormuja jäässä.

Pitkiä ovat varjot keskellä päivää ja
vähän valoa. No huomenna päivä
kukonaskelta pidempi

Miten nyt sattuikin Joulupäiväksi mahtava ilmanala. Kuusi astetta pakkasta ja sinitaivas, tyyntä ja kaunista.

Pukkikin eilen muisti hyvillä lahjoilla, monta kirjaa, mieluisia kaikki. Mistä oli mokoma arvannutkin mistä pidän. Paidankin tuo antoi, pehmeän ja lämpimän. Maan ja hillityn ruskan värejä flanellisessa kankaassa. Mieltäkin lämmittää.

Kotipolun päässä tontun käppänä - mokoma, pieni lyhty kädesään ja
runsaat eväät repussa. Olisiko eksyksissä ollut.







Koira oli minulla seurana.  Puolitoista kilometriä rantaan tulee matkaa, hurtalla oli niin paljon haisteltavaa
että ainakin kolminkertaisen matkan teki, tassutti, nelisti ja usein hyppäsi laukallekin, kynsilaukalle. Tuuheavillaisena hallava otus nautti ilmeisesti raikkaasta pakkasilmasta

jj

Rannan vajoja keskipäivän auringossa

Etelänpuolella siellä Suomen pisin silta ja Vaaasan lämpölaitoksen savut