Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri

 Lepikon torppahan se siinä ylväänä kohoaa.

 Äidinmaidosta ja näistä ikihirsistä tuvan seinissä imi Urho Kaleva Kekkonen sellaisen
elinvoiman sisäänsä että virtaa riitti olla monessa mukana läpi pitkän elämän.

Pitkästä aikaa tuli luettua kirja joka on faktaa. En ymmärrä miksi juuri tämän Maarit Tyrkön kirjan, niin merkittävä mies kun on ollutkin Urho Kaleva Kekkonen Suomen lähihistoriassa. Sen muistan että nuoruuteni päivinä Kekkosen hallitessa valtakuntaa en oikein pitänyt hänen tavastaan käyttää ja näytää valtaansa, ylivoimastaan, kärkevästä , paremmin tietävän tavastaan muotoilla ajatuksensa puheiksi.

Olisiko ollut tirkistelyn haluakin että tähän kirjaan tartuin. Uteliaisuus tietoon siitä että kuinka toimi läheinen toveruus presidentin ja hänen 47 vuotta nuoremman suosikki toimittajansa kanssa. Pahat kielethän kuiskivat että heidän yhteistyönsä ja keskinäinen ymmärryksensä olisi ollut kovinkin monimuotoista.

Ja kyllähän Tyrkkö kumppanuuden muotoja raotteleekin, aivan vauhdikaidenkin kuvienkin kera. Tekee selväksi että hän tiesi kyllä että presidentillä on naisensa, mutta toteaa kuivan lyhyesti että hän ei ole yksi heistä. On vain ystävä henkisellä ja ihmisen arjen tasolla.

No oli miten oli mielenkiintoinen oli suhteensa, kiinteä, luottauksellinen. Presidentillä oli tarve ja halu pitää lähellään nuorta ja nättiä toimitajaa, mahdollisuutta jutustella niitä näitä. Ja Tyrkölle, nuorelle toimittajalle avautui tietysti aivan mahtavat taustat työlleen ja tulevaisuudelleen.

Mainittava myös että Tyrkkö oli kirjan mukaan sangen suosittu Kekkosen lähipiirissä. Nämäkin tuttavuudet poikivat työtilaisuuksia ja näköaloja merkkimiesten ja naisten maailmoihin, elämäkertojen ym muisteluksien kirjoittamisessakin. Ansiokas on ollut Tyrkön panos myös Kekkoseen liittyvän materiaalin presidentin itsensä tuottaman runsaan asiatiedon järjestelijänä ja tallettajana.

Mitä kaikkea nyt pyörikin presidentin mielessä niin pyrky kala-apajille oli yksi tärkeimmistä


Suurin osa kirjan sivuista on toki työnteon kuvausta. Presidentin matkoista ja tekemisistä, paljon huomiota on annettu vuoden 1975 ETYKlle.

Päiväkirjanomaisesti,  asiallisesti kirjailija on tuonut esille omaa työtään ja vähäistä vapaa-aikaansa sekä isä ja äiti muistojaan. Niin mutta eihän Tyrkkö oikeastaan kirjailija olekkaan vaan toimittaja, selkeäsanainen ja konstailematon dokumentoija ja elämänkertojen laatija.

Siitä on UKK ladun hiihtänyt, vähän jo lumeen peittynyt

Perässähiihtäjän on pakko jatkaa sitkeästi

Kirjoittamisen ote on etten sanoisi aika kuivakka mikä varmaan johtuu taustasta, vuosikymmenien ahkerasta työstä toimittajana ja elämäkertojen dokumentoijana.

Tässä lopuksi lainaan Kekkosen kirjeen alkua Tyrkölle kesäkuussa 1975.

Rakas Maarit,

En tiedä etkä Sinä tiedä, miten se näin on käynyt.
Mutta sen tiedän  - ja sen tiedät Sinä - että se on todella näin käynyt.
Ajattelen ja kaipan Sinua. Tämä tuntuu joskus yhtä hyvältä kuin epätodelliselta.
...............................

Tämä on painettu myös kirjan takakanteen. Hienosti maalailee vanha mies
kuvaa suhteestaan nuoreen ystäväänsä. Liikuttavaa ja kaunista.

Tyrköllä oli kaunis ja maaperää pehmittävä tapa lähetellä
kukkaistervehdyksiä haastateltavilleen.

Tässä oma kurttulehtinen kiitokseni hänelle lukukokemuksesta
jonka tarjosi.