Käsivarsi 1966 patikkaretkellä oltiin

Vanhoja diakuvia katselin. Scannasin otoksia Lapinretkeltä 60-luvulta. Kahden kaverini kanssa vaelleltiin viikon päivät  käsivarren maisemissa. Ropinsalmelta lähdettiin, ilman kummempaa suunnitelmaa kuljettiin ja kalasteltiin.
Ropi tunturin huipulle kiivettiin ja Tarjun laakeita selkiä saapasteltiin.

Ilmaa ja avaruutta, nuorten miesten ajatukset liitelivät pilvissä

Ettei vaan olisi käsien pesu menossa tunturipuron
jääkylmässä vedessä

Tauko. Kantamuksissa oli painoa n 30 kg per vaeltaja.
Ei ollut noihin aikoihin vielä tarjolla superkevyitä varusteita.
Jalkineinakin Nokian painavat kumisaappaat.

Laihan pussikeiton vesi kuumenee. Poroaitaakin taustalla.

Marsujärvi, taustala komea Ropi tunturi

Marsujärvestä sain komean harjuksen. Siihen astisen kalastajan urani suurimman
ja kiukkuisimman kalan. Juhlahetki.

Törmättiin asumattomaan saamelaisten asutukseen. Liekö hylätty vai olisiko
ollut käytössä vain kun porojenhoito edellytti

Kylmettymisen tai jonkun muun vaivan varalle meillä oli mukana
pieni pullo pirtua. Otettiin siitä hörpyt, irvisteltiin ja loppu jätettiin
tämän talon pöydälle. Oli meillä sellainen mielikuva että Lapin miehet
ovat persoja viinalle. Parempaan tarpeeseen menisi
heidän partaisissa kidoissaan

Uistinta siinä kiinnitän. Kalaa saimme hyvin mikä oli erinomaisen
hyvä juttu koska eväämme eivät olisi viikoksi riitäneet.

Voisiko kyseessä olla kenkäheinien kuivaushäkilä

Kelpasi näissä maisemissa vaeltaa

Rantakivillä askaroidaan

Ropin huipulla yli 900 metrin korkeudessa

Kiveliötä, tilaa kävellä ja hengittää

Tarju

Nykytaidetta 1960 luvun makusuuntien mukaista

Matka oli mahtava, vieläkin elähdyttää vanhoilla päivillä kiikkustuolssa muistellessa.
On se kumma juttu mikä tuossa Lapissa kiehtoo. Oli mikä oli, hyvä niin.