Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää

Valoa ja varjoa, näin mös Jääräpään tienoilla ja tanhuvilla, ihmisten päiden sisällä ja käsissä


Joulupukilta saamistani kirjoista luin ensimäiseksi tämän Jääräpään. Kirjan nimi onkin harvinaisen osuva.
Tapahtumia sijoittuu Jääräpää nimiselle tunturille, muutamat kirjan päähenkilöstä ovat todellisia jääräpäitä ja
jääräpäinen on myös Enontekiöläisen poromiehen maailma.

Mikä minä nyt olenkaan näitä arvioimaan, mutta sen sanon että mitään suurta maailankirjalisuutta ei tämä teos edusta sen osaan sanoa. Viihdettä se oli, paljon tapahtuu, on arvoiteksellisuutta, seksiä ei ole eikä juuri kiroiluakaan.

Olettaen että kirjailija on hyvin perillä Lapin ihmisten sielunmaisemista niin parasta antia kirjassa on Lapin kansan elämän ja olosuhteiden kuvaus. Näiltä osin kirjaa luki kuin dokumenttia ikään.

Kieli oli osin konstailevaa, jonkunlaista hienostelua, briljeerausta mikä ärsytti. Kotipuolessa takavuosina olisi tällaisesta sanottu että on tekstiin tarttunut astian makua. Hienojen merkkivaatteiden nimiä lueteltiin aivan liiaksi tai parempi kai sanoa että en lukijana ymmärtänyt mihin kirjailija tällä pyrki.

Juonet ovat vetäviä, koukuttavat lukemaan kirjan loppuun. Aika paljon esiintyy kirjan sivuilla lapsellisuutta ja epärealismia. Actionia on runsaasti, henkilöiden puheita kirjotettu murteella hoon kanssa, siitä minä tykkäsin, jotenkin maistui adommalta kun porosaamelainen ei pakise kirjakielellä.

Ylen Aamun kirjassa Nowak ja Puttonet haastattelivat Heikkistä Jääräpään tiimoilta. Heikkinen puhui vuolaasti mutta toimittajat olivat jotenkin poissaolevia. Kysymykset olivat paljolti sellaisia kun kyseessä olisi factateos eikä romaani niinkuin kirja kuitenkin on.
Heikkisen sanomisessa ärsytti hänen väittämänsä että Lapin kansa elää valtavien etäisyyksien päässä kaikista palveluista. Tämä ei voi pitää näin yleisesti paikkaansa, suuri osa ihmsistä asuu sieläkin taajamissa, kirkonkylissä joissa on suunnilleen samat palvelut kuin etelän kirkonylissä.

Minun mielestäni Heikkisen kannattaisi keskittyä dekkarien kirjoittamiseen, sille saralle vahvuutensa viittaavat.

Muutamia aiheita kirjan tiimoilta pähkinänkuoressa:

- jääräpäisyys
- kuntaliitosproblematiikka
- vaimojen pahoinpitely
- hienot ja kalliit ulkoiluvaatteet, tuunatut
- ihmisen jäkkäytyminen nuoruutensa maailmaan
- Lapin murre
- etelän ihmisen sopeutuminen Lapin oloihin
- kosiskeleva juoni
- sanoilla leikittely
- poliisityö
- vanhat uskomukset vuosisatojen takaa
- miten naisihminen voikaan olla päättäväinen
- poronhoito
- Lapin ihmisten loputon valitus
- Lapin mahtava luonto

Ugh olen puhunut! Mutta kovin täydestä ei tällaista kotikutoista kritiikkiä kannata ottaa.

Tässä se on Joulun pukki,
hän se kirjat lahjoiksi, mieluisiksi toi