Juuri sain luetuksi tämän kirjan. Miksi luin johtui sitä että satuin netistä lukemaan jokusen arvostelun ja niissä kaikissa kirjallisuusihminen kehuskeli tätä kirjaa.
Minä en pitänyt. Aluksi vaikutti aivan mielenkiintoiselta, siksi tuli luettua muutama kymmenen sivua. Minulla on tapana, liekö sitten hyvä vaiko huono tapa, lopettaa lukeminen muutaman sivun jälkeen jos en pidä. Eikä lopetuspäätös suinkaan tarkoita sitä että kirja olisi huono. Mikä minä niitä ihan oikeasti olen arvostelemaan, ei ole taustaa moiseen, mutu tuntumalla menen.
No tämä kyseinen kirja osoittautui loppujen lopuksi karkeasti sanottuna huuhaaksi tai fiksummin ilmaistuna eprealistiseksi trilleriksi. Kirjan olemassaolon tarkoitus oli saattaa lukija kauhun ja jännityksen valtaan ja lopuksi palkita lukija sillä että pitkään valmistettu arvaus karmeasta lopusta totetui koko rahan edestä. Minun on ollut aina vaikea ymmärtää ihmisiä jotka nauttivat tällaisen kammotuksen lukemisesta.
Kirjan kaikki ihmiset olivat tavalla tai toisella onnettomia. No oli yksi uskovainen omissa maailmoissaan elelevä tyttönen joka uskossaan saattoi olla onnellinen. Kauheuden teeman lisäksi käsiteltiin ongelmia jotka johtuivat huumeista, uskottomuudesta, juurettomuudesta, seksistä tai sen puutteesta.
Mikä sitten loppuviimeksi johti kohtalokkaisiin tapahtumiin oli kirjojen ystäville sikäli mielenkiintoinen että taustalla oli käsittämättömän vahvasti vaikuttava lyriikka, sanojen voima.
Sanon nyt vielä että kirjan kieli oli aivan OK, dialektit osin kyllä tönkköjä, ei ihmiset keskenään ihan noin puhu kuin oli kirjassa.
Vieä muistutus, tätä arviota ei pidä ottaa vakavasti. No tai miksei mutta muistaen että arvion tekijä on pula ajan kirjallisuuskriitikko.
ps. nipistäkää aikaa liialta somessa pyöriskelemiseltä ja lukekaa oikeita kunnon kirjoja, aina välillä myös maailmankirjallisuuden klassikoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti