Civitavecchiossa ölvinä turistina

Civitavecchio on ikäänkuin Rooman satama. Ei se kovin iso kaupunki ole, mukava siellä oli kuitenkin kauniissa säässä ilman kiirettä joutavan eläkeläisen haahuilla.

Purjealuksen riki oli aivan mahtava, kauheasti harmitti kun ei päässyt lähempää katsomaan, jostain syystä oli koko satama aidattu 

Vesille venosen mieli, isomman ja pienemmän

Pitkät matkat asteltiin aallonmurtajan kävelytietä ja sitten tuli eteen umpijumi, vanhoja jälkiä oli palattava, yhtään ei naurattanut

Linna oli niin iso ettei kuvaan mahtunut. Yritettiin sisään mutta matkan katkaisi yrmeän näköinen poliisimies iso pistooli lonkallaan, yksikantaan tokaisi että closed

Siinä kaksi merenkulun aikakautta vierekkäin, nelimastoinen purjelaiva ja ökyrikkaan hupialus

Näitä huviristelylaivoja oli satamassa useampia, poikkeavat täältä bussimatkoille Roomaan aikansa kuluksi laivaturistit. Huomannet laivan perän edessä paikallisen kirkkovenenheen soutelemassa.

Satunnainen tuttujen kohtaaminen kadunkulmassa. Koirat haistelivat innolla toistensa peräpäitä ja niiden isännät ja emännät pulisivat vuolaasti soljuvalla italian kielellään, juttua tuntui riittävän. Keskimmäistä emäntää selvästi harmitti kun ei muovikassiensa vuoksi voinut korostaa juttujaan käsillään vuolaasti viittoillen.

Italialaista käsitystä naistenasustemuodista, tarkemmin en ota kantaa.

Kauniisti tuunattu polkupyörä

Välillä piti vahvistaa itseään pizzalla, tällainen pelkistetty malli maksoi 6 euroa. Hyvää oli, varsinkin pizzan pohjan teossas saisivat suomalaiset kolleegat ottaa oppia.

Kalojen ystävänä pysähdyin toviksi ihailemaan kaupan olevia kapakaloja. Kalliimpi laatu ilmeisesti Norjan turskaa.

Torikauppa oli vilkasta ja äänekästä

Hyvä oli pääkadullakin pyykkejä kuivatella auringossa , kevyessä tuulenvirissä