Raippaluodon Björköbyyn veneranta, Svedjehamn

Raippaluodossa, Björköbyyn kylän satamapaikka on nimeltään Svedjeham. Veneitä, laitureita, venevajoja. Paikka kuuluu maailmanperintökohteeseen. Vaikka vedet ovat jo nyt matalia ja kivikkoisia niin maanpinta täällä nousee noin 8 millimetriä vuodessa, jäät painoivat 10000 vuotta sitten lommolle, pikkuhiljaa palailee alkuperäiseen malliinsa.

Jos turistina kulkeutuu Raippaluodon saarelle on Svedjehamn yksi saaren parhaista nähtävyyksistä, samoin Björköbyyn idyllinen kylä muutaman kilometrin päässä Svedjehamnista.

Kuvauksen päivä oli harmaa, kuvat jääneet vähän vaisuiksi.

Verkkoja siellä taustalla Björkköön miehet selvittelevät. Saattaapa hyvinkin kangastella
voissa paistetut ahvenfileet mielessään.

Taustalla törröttää näkötorni. Aikanaan kun valmistui
pidettiin nimenantokilpailu. Minäkin osallistuin, ehdotin
että Pörkö, mielestäni hieno ehdotus. Ikäänkuin
yhdistelmä sanoista Mörkö ja Björkköö. Synkeän
musta ulkomuotonsa tuo eittämättä mieleen möron.
No jostain syystä en voittanut, ristivät hökötyksen
Saltkareksi - tylsää.

Kaivinkonehan se siinä

Kuin alkukantainen hirviö

Kaunis verho venevajassa

Luontopolkuja karunhienoon Merenkurkun luontoon. Tuolla 13 kilometrin  reitillä on osa matkaa veneellä liikuttavaa.

Taustalla vanha kalansuolausrakennus, Salteriet.  Siellä on
tarjolla kahvia ja lounastakin.

Mustakurkku uikku pesänrakennuspuuhissaan.

Majoitustakin on Svedjehamnissa tarjolla

Hyvä polku, pääsee osan matkaa vaikka pyörätuolilla. EUn rahoilla näitä reittejä on kustannettu.

Puro

Luontoharrastaja on ottanut koiransakin mukaan.
Kerran täälä kävelin koira irrallaan. Tuli vastaan totinen
luontoihminen, hakkui minut kun hurtta ei ollut kytketty.
Ei auttanut vaikka selitin että piski on äärimmäisen kiltti,
sille ei tulisi mieleenkään ahdistella mahdollisesti
vastaan tulevia luontokappaleita.

Veden kasvustoja pikku purossa

Täältä ikuisuuteen

Riemullinen kaari