Raippaluodon kyläsatama

Muutamia kuvia kotisatamastani Raippaluodon kylässä

Näitä kutsuvat paikallisella kielellä strandbodeneiksi. Aikanaan rakenettu kalastusvälineiden säilytystiloiksi.

Verkot olivat ennen itse tehtyjä, suuren työn takana. Olivat vajassa lukoilla hyvin suojattuja varkaiden varalta. Sellaistakin olen kuullut että ennen jos verkkovaras saatiin verekseltään rysän päältä kiinni niin ei suinkaan ilmoitettu poliisille vaan roimittiin kunnolla selkään porukalla ja rikos oli sillä sovitettu. Oli tällaisella tavalla ilmeisen ennaltaehkäisevä vaikutus.

Taustalla fiskari jonka kaltaiset takavuosina täyttivät sataman. Oli moottorina Olympia ta Wickström. Wickströmit olivat tunnettuja luotettavuudestaan. Ärjyvillä selkävesillä sanottiin että vain Luoja ja Wickström voivat auttaa.

Siellä siintää Raippaluodon komea silta, Suomen pisin, vähän reilu kilometri on sillä mittaa. 

Herranjestas että 300 hevosvoimaa vierasveneessä, ei liikahda aivan pienillä bensamäärillä tämä. Saattaa olla hankalaa myös verkonlasku tai pitkänsiiman kokeminen tämän kannelta.

Satamassa on myös mainio kesäravintola Arkken. Esimerkiksi katkarapu- tai metsästäjän leipä ovat aivan herkullisia siellä, myös meheviä pihvejä on tarjolla. Ja eväät on mahdollista huuhdella alas mainiolla Bock oluella, sitä on Vaasassa hartaudella ja taidolla pantu.

Tähän laituriin rantautui aikoinaan ammattikalastajia, minäkin takavuosina usein kävin ostamassa pyyntituoreita siikoja, sopuhintaan niitä möivät halullisille

Kaislikon reunalla myös oiva hiekkaranta uittaa lapsia

Poiketkaa ihmeessä tutustumassa satamaan jos tännepäin matkanne suuntautuu

Raippaluodon Björköbyyn veneranta, Svedjehamn

Raippaluodossa, Björköbyyn kylän satamapaikka on nimeltään Svedjeham. Veneitä, laitureita, venevajoja. Paikka kuuluu maailmanperintökohteeseen. Vaikka vedet ovat jo nyt matalia ja kivikkoisia niin maanpinta täällä nousee noin 8 millimetriä vuodessa, jäät painoivat 10000 vuotta sitten lommolle, pikkuhiljaa palailee alkuperäiseen malliinsa.

Jos turistina kulkeutuu Raippaluodon saarelle on Svedjehamn yksi saaren parhaista nähtävyyksistä, samoin Björköbyyn idyllinen kylä muutaman kilometrin päässä Svedjehamnista.

Kuvauksen päivä oli harmaa, kuvat jääneet vähän vaisuiksi.

Verkkoja siellä taustalla Björkköön miehet selvittelevät. Saattaapa hyvinkin kangastella
voissa paistetut ahvenfileet mielessään.

Taustalla törröttää näkötorni. Aikanaan kun valmistui
pidettiin nimenantokilpailu. Minäkin osallistuin, ehdotin
että Pörkö, mielestäni hieno ehdotus. Ikäänkuin
yhdistelmä sanoista Mörkö ja Björkköö. Synkeän
musta ulkomuotonsa tuo eittämättä mieleen möron.
No jostain syystä en voittanut, ristivät hökötyksen
Saltkareksi - tylsää.

Kaivinkonehan se siinä

Kuin alkukantainen hirviö

Kaunis verho venevajassa

Luontopolkuja karunhienoon Merenkurkun luontoon. Tuolla 13 kilometrin  reitillä on osa matkaa veneellä liikuttavaa.

Taustalla vanha kalansuolausrakennus, Salteriet.  Siellä on
tarjolla kahvia ja lounastakin.

Mustakurkku uikku pesänrakennuspuuhissaan.

Majoitustakin on Svedjehamnissa tarjolla

Hyvä polku, pääsee osan matkaa vaikka pyörätuolilla. EUn rahoilla näitä reittejä on kustannettu.

Puro

Luontoharrastaja on ottanut koiransakin mukaan.
Kerran täälä kävelin koira irrallaan. Tuli vastaan totinen
luontoihminen, hakkui minut kun hurtta ei ollut kytketty.
Ei auttanut vaikka selitin että piski on äärimmäisen kiltti,
sille ei tulisi mieleenkään ahdistella mahdollisesti
vastaan tulevia luontokappaleita.

Veden kasvustoja pikku purossa

Täältä ikuisuuteen

Riemullinen kaari