Pienestä kukkaispuistosta Maspalomasissa

Kuinka ollakkaan käyskennellessäni ankarassa helteessä Maspalomasin majakalta kotiinpäin Inglesiin askeleeni ohjautuivat matkani varrella olevaan kasvitieteelliseen puistoon. Päällisinpuolin näytti että kuivuudesta monet kasvit kärsi mutta kuka nämä tietää etelän kuivanmaan kasvit, Saharakin tässä aivan lähellä. Saattoipa moni viettää talvihorrostaankin niinkuin nyt meillä esimerkiksi leppä tai pajupusikko. Mutta oli siellä nähtävääkin ja kukkaisloistoa jos ylipäätään kasviksista pitää, harrastajalle tai biologille varmaan moninverroin enemmän. Muutaman esimerkkin siitä mitä kummaa näinkään kuvasin tähän alle.




Yksinkertainen mutta kiehtova oli tämä punainen kukka, suosikkini koko puiston tarjoomassa. Mieluusti ottaisin puutarhaani muutaman, iltahetken kynnyksellä ihailisin, muistelisin kauniimpia hetkiä elämäni varsitieltä. Saattaisipa muutama tällainen kainolle neidolle ojennettuna herättää saajassaan onnen tunnetta ja myötämieltä kimpun ojentajaa kohtaan.

Ison puun latvassa keltakukkia, kaikkea sitä reissuillaan näkeekin,
 en ole tällaisia kotosuomen puissa havainnut.



Puu täynnänsä tyrnimarjan oloisia marjoja. Liekö runsaastikin C vitamiinia, kivennäis- ja hivennäisaineita näissä?
Olisiko hyväkin lisä kotiviiniin tai hilloksi keittää plättyjen päälle.

Hipsukkakukaksi tämän mielessäni nimesin. Yksinkertainen on kaunista.

Tällaisia perhoja siellä lepatteli useampia. Isoja olivat kuin lepakot, samanlailla mutkitellen lentelivätkin. Pitkään piti odotella että yksi lopulta uskaltautui kuvattavaksi. Kaunis se oli. Tulipa mieleeni että raaka on se ihminen joka tällaisen pyydystää ja neulalla kokoelmiinsa lävistää.

 

Onkos tämä sitten samettiruusun paikallinen muunnos? Tarkkaan kun katsoo niin hyttynen istuu kukan reunalla.

Harvinainen palmulajike lienee vetäytynyt talvilepoon, kehitellee juurimukuloissaan voimaa kevään vehmauteensa kenties. Äkkinäinen, palmujen suvun  elämäntapoja ymmärtämätön voisi luulla että on tykkänään hengetön tämä elinvoimaa maanalaisissa osissaan suorastaan uhkuva kasvi.

 

Petollista kauneutta, julmat piikit saa tuta hän ken tästä morsiolleen tai anopilleen kukan taittaa aikoo.

 

 

Puiston laidalla palattiin arkeen, oli ihminen rakentanut melkoisen ryväksen pesiään karun kuivalle soratantereelle. Sosiaalinen ja seurallinen on etelässä eläjä, kylki kyljessä, korkeat piikkilanka-aidat turvaamassa yhteisön elämisen auvoa ja rauhaa ulkopuoliselta kovalta maailmalta.