Catch and release kalastus

Olen kalojen ystävä, syön niitä mieluusti suihini. Myös kalastan, uistimilla ja joskus mökillä verkoilla.

Ennen pidin talvikaudet myös verkkoja pyynnissä jään alla. Merenkurkun vesistä sai mukavasti rasvaisia siikoja. Nuorena miehenä oli enon kanssa usein pitkäsiima pyynnissä, tuulastettiin ja kolkkakalassakin käytiin.

Ja suurinta juhlaahan oli pikkupoikana päästä isän kanssa mato-ongelle.

Kaikki minkä saan saaliikseni syön heti, pakastan vastaisen varalle tai annan höyliyttäni naapureille. Verkkopyynnissä toki tulee saaliiksi simppuja, särkiä ja lahnanpoikasia. Niitä en syö, koiralle keittelen ja naapurin kissalle annan.

Talvikalassa oli kuolleet tai muut syötäväksi kelpaamattomat kalat helppo jättää vain jäälle, merikotkat, varikset ja lokit olivat kiitollisia, söivät ahnaasti luisiin kitoihinsa.

Koska olen kalojen ystävä en voi laisinkaan hyväksyä tätä catch and release kalastusta. Mielestäni kyseessä on yksiselitteisesti eläinrääkkäys. Ihminen omaksi huvikseen leikittelee elävien luontokappalaiden kustannuksella. Kala kidutetaan ja väsytetään puolikuoliaaksi uistimen koukussa, usein vielä punnitaan ja mitataan ja filmataan ja sitten mukamas suurena luonnon ystävänä, omahyväisinä lasketaan takaisin veteen niinkuin olisi hyvänkin työn tehnyt. 

Pöyristyttävä harrastus tämä, sille vertoja vetää vain härkätaistelut, kukkotappelut ja sian kasvattaminen

0,8 neliömetrin rautahäkissä betonipermannola. Kriminalisoida 

Tämä verovaroilani kustannettu YLEkin niinsanotuissa luoto ohjelmissaan vähän väliä näyttää tätä catch and releasea mukamaskin hienona harrastuksena. Kammottavaa kuultavaa kun kalan ylös saatuaan, isot miehet vielä kiljahtelevat falsetiäänillä.

No vieläkin julmempia ovat he törkimykset jotka haukikalan saatuaan nimittelevät sitä jänkäkoiraksi ja heittävät kuivalle maalle kituen kuolemaan. 

Tämä on kuvattu kalahallin myyntitiskillä. Välimeren ammattikalastaja ei harrasta catch and releasea. On niin kiireinen että ei lainkaan irroita koukkua, silpaisee vaan siiman puukolla poikki.

Made on sikäli onnekas että se ei kuulu näiden
matsomaisten catch ja release miesten suosikkeihin

Kauniita punaisia mullosia - herkullisia!

Sähköä Espanjan taivaalla ja talojen seinissä

Joitakin sähköaiheisia kuvia tarttunut Andaluciassa jouten kuleksiessani kameran kortille. Itse en ymmärrä sähkön olemuksesta ja kulkemisesta juuri mitään, oikeastaan vain sen että tepselistä sitä tulee ja sen ja sen kuljettamisen  hinta sähkölaskuissa nousee tasaisesti.

Sitä mieltä minä kuitenkin olen että erilaiset ovat sähködirektiivit etelässä kuin meillä kotisuomessa. Käyttävät sähköasennuksissa espanjalaiset enemmän mielikuvitusta.

Siinä mäenharjalla kokonainen ryväs myllyjä reipaassa länsitulessa. Nämä Gibraltarin kodalla, saattaa olla tuulinen paikka Atlantin ja Välimeren liitoskohdassa.

Sähkön synty

Tässä lienee jonkinlanen sport malli, ehkä tee-se-tse miehen kevytrakenteinen tuulimylly. Tuottanee kuitenkin tuulisella ilmalla sen verran sähköä että saa talon emäntä paellat ja lampaanviulut paistetuksi.

Jos on sähkömiehellä luovuutta voi johdot asentaa mös ikäänkuin runollisesti, pieneksi taideteokseksi,

iloksi ohikulkijan silmälle.

Suomalaiset sähköasentajat lienevät etupäässä kuivan asiallisia, ei ole

ainakaan omaan silmääni katujen varsilla tällaisia nonfiguratiivisia luomuksia sattunut.

Siinä ne ovat esimerkillisen selkeästi esillä piuhat, sähkölaatikkonkin minkä lie liitoskotelon jättänyt asentaja kohteliaasti auki. Mukava on siihen suraavan monttöörin tulla vikoja selvittelemään tai uusia johtoja vetelemään, kaikki on kuin tarjottimella konsanaan.

Ylväänä  kurkottelee vanhanaikainen puinen sähkötolppa kohti sinitaivasta. Kelpaa sähkön vilistää.

Koristeellisesti asennetut sähköjohdot, katulamppu, vankilan kalterit ja karhea kiviseinä muodostavat harmoonisen kokonaisuuden, siinä satunnaisen ohikulkijankin silmä lepää.  Pilalla olisi tunnelma jos johdot olisivat tiukassa nipussa, mahdollisesti vielä persoonattomaan muovikouruun ahdettuina.

Hyvin aikansa palvelleet eristeet vanhuutensa levossa. 

Kaksi niistä ovat pikkupojat onnistuneet kivittämään rikki.

Äkkinäinen voisi luulla että yllä olevissa kuvissa esiintyvät sähköjohtoasennukset olisivat syntyneet suunnitelemattomasti,  kiireellä manjana kyhäten.

Sellainen käsitys on kovin väärä.  Johtojen kulku, niiden keskinäinen rytmiikka ja jännite on tarkkaan etukäteen suunniteltu. Tapana on että  ennen asennuksia rakennetaan villalangoista malli johtojen kulusta ettei tarvitse tolpissa ja talojen seinillä visuaalista ilmiasua sitten enää hankalissa oloissa suunnitella. Vakava suhtautuminen suunnitteluun näkyy siinäkin että käyttävat sähkönsinisiä lankoja.

Kollaasi maailman ihmisistä

Uskoisin että näiden graffitikuvien luoja on halunnut luoda kuvausta maailman ihmisistä.

Maalattu vuosia sitten Fuengirolan Los Pacosissa. Taustana betoniseinä joen penkereessä.

Tai ei se ihan oikea joki ole, yleensä kuivillaan, enemmänkin väylä jota sadevedet valuvat vuorilta

harvon sattuvien rankempien sateiden jälkeen.

Hienoja ne ovat, tuntoja ja elämisen makua maalattu betoniin. 

Koristeellisia verhoja saaneet eteensä köynnöskasveista.

Ruutuja ja heijastuksia

Täytyy myöntää itsekkin että tämä on vähän omituinen kuvasarja. 

Leca harkkoja ja palapeli

Katsomo

Kennoja ihmisille 

Siniset ikkunat 

Siniset raput

Aamulla varhain, tuuli vielä nukkuu, purret uinuvat

 

Kuvajaisia lemikarjan juomisaltaassa

Meri peilin lailla se siinä väikkyy heijastuksiaan. Vesilintu kuvan täytteenä.

Yksinäiset

Runoilija V.A. Koskenniemi aloittaa tunnetun runonsa ihmispolon yksinäisyydestä näin:

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin

Tämän runon innoittamana katselin tähän aikani kuluksi kuva albumeistani  muutamia joiden

aiheena on yksinäisyys

Yksinäinen puu kasvaa
autiolla saarella

Kiltin näköinen pieni poni odottelee tyynen
rauhallisena isäntäänsä saapuvaksi

Tällä yksinäisellä orvokilla on todella karu kasvumaa. Pienen sivukujan keskellä,
betonirappujen kolossa se kukoistaa. 

Kukkiva puu,
kukat se tekee ensin
ja sitten vasta lehdet

Vain yksi Puu

Saattaa olla että hän nauttii yksinäisyydestään, ehkä jopa hakeutunut eroon hälystä ja kiireestä

Vuoren puu, rautatammi, yksin on

Oli valtava pusikko isoja takiaisia mutta ain yksi kukka, siinä tämän kuvan yksinäisyys

Ikäänkuin vaihteluksi yksinäiselle ololleen, näin kuvitelin, tämä kastanjapuun alla
seisoskeleva nauta seurasi tarkkaavaisena ohikulkuani.

Kadun asfaltin kukat, kaksin kukoistavat kovassa maassa, iloksi ohikulkijan silmälle

Lie patsaan veistäjän ajatuksena on ollut kuvata  seesteinen yksinäisyys. Istui vanhan mahtirakennuksen
unohdetussa, villiintyneesä puutarhassa valtavan suuren puun varjossa Sanlucarin kaupungissa Espanjassa.