Olen kalojen ystävä, syön niitä mieluusti suihini. Myös kalastan, uistimilla ja joskus mökillä verkoilla.
Ennen pidin talvikaudet myös verkkoja pyynnissä jään alla. Merenkurkun vesistä sai mukavasti rasvaisia siikoja. Nuorena miehenä oli enon kanssa usein pitkäsiima pyynnissä, tuulastettiin ja kolkkakalassakin käytiin.
Ja suurinta juhlaahan oli pikkupoikana päästä isän kanssa mato-ongelle.
Kaikki minkä saan saaliikseni syön heti, pakastan vastaisen varalle tai annan höyliyttäni naapureille. Verkkopyynnissä toki tulee saaliiksi simppuja, särkiä ja lahnanpoikasia. Niitä en syö, koiralle keittelen ja naapurin kissalle annan.
Talvikalassa oli kuolleet tai muut syötäväksi kelpaamattomat kalat helppo jättää vain jäälle, merikotkat, varikset ja lokit olivat kiitollisia, söivät ahnaasti luisiin kitoihinsa.
Koska olen kalojen ystävä en voi laisinkaan hyväksyä tätä catch and release kalastusta. Mielestäni kyseessä on yksiselitteisesti eläinrääkkäys. Ihminen omaksi huvikseen leikittelee elävien luontokappalaiden kustannuksella. Kala kidutetaan ja väsytetään puolikuoliaaksi uistimen koukussa, usein vielä punnitaan ja mitataan ja filmataan ja sitten mukamas suurena luonnon ystävänä, omahyväisinä lasketaan takaisin veteen niinkuin olisi hyvänkin työn tehnyt.
Pöyristyttävä harrastus tämä, sille vertoja vetää vain härkätaistelut, kukkotappelut ja sian kasvattaminen
0,8 neliömetrin rautahäkissä betonipermannola. Kriminalisoida
Tämä verovaroilani kustannettu YLEkin niinsanotuissa luoto ohjelmissaan vähän väliä näyttää tätä catch and releasea mukamaskin hienona harrastuksena. Kammottavaa kuultavaa kun kalan ylös saatuaan, isot miehet vielä kiljahtelevat falsetiäänillä.
No vieläkin julmempia ovat he törkimykset jotka haukikalan saatuaan nimittelevät sitä jänkäkoiraksi ja heittävät kuivalle maalle kituen kuolemaan.
 |
| Tämä on kuvattu kalahallin myyntitiskillä. Välimeren ammattikalastaja ei harrasta catch and releasea. On niin kiireinen että ei lainkaan irroita koukkua, silpaisee vaan siiman puukolla poikki. |
 |
| Made on sikäli onnekas että se ei kuulu näiden matsomaisten catch ja release miesten suosikkeihin |
 |
| Kauniita punaisia mullosia - herkullisia! |
Kala kun on liian lähellä, ei teekkään mieli syödä .. :)
VastaaPoistaMahtava kuva tuosta kalatiskin kalasta.
En minäkään söisi tuota madetta, sen verran on luotaantyöntävän näköinen.....
Älähän nyt Orvokki - ei ole koiraa karvoihin katsominen tai mateen kohdalla niljaiseen, käärmemäiseen ulkokuoreen. Ihan on herkullinen muhennoksena ihmisen syödä
VastaaPoistaNykyihminen on omahyväisyydessään tehnyt kalasta itselleen lelun. Taannoin nuorena miehenä kun virvelöin oli itsestään selvää että kaikki uistimeen tarttuneet otettiin ylös ja kalastus lopetettiin kun saalista oli niin paljon kun jaksettiin syödä. Joskus harmitti, varsinkin Lapin vaelluksilla kun pääsi punalihaisia narraamaan ja oli hyvä syönti, mutta ei silloin mieleenkään tullut huvin vuoksi kalastusta jatkaa kun saalista oli niin paljon un syödä jaksoi.
VastaaPoistaMieletöntä sekin että kasvatettujen kalojen lopetusta pyritään lainavoimaisesti tekemään mahdollisimman kivuttomaksi, sähköllä esimerkiksi äkkitainnutetaan. Urhea kalamies huvikseen rääkkää kalaa, usein vioittaa koukuilla, pitelee käsissä että saadaan hienoja valokuvia.
VastaaPoistaMutta mitenkäs silakat ja muikut, kova kohtalo hitaasti kuolevat troolin puristuksessa.