Me ihmiset, suomalaiset, usein haikailemme jonnekin kauaksi, tuntemattomaan, pois arjesta, aavan meren tuolle puolen. Kaukokaipuuta tulvillaan ovat suosittujen iskelmien sanoituksetkin. Malliksi vaikka Katri Helenan laulamaa tyytymättömyyttä oleviin oloihinsa:
Vie minut, minut vie jonnekin
Vie pian äläkä tuo takaisin
Vie kauas, niin kauas kuin viedä vain voi,
.
 |
| Tässä tie vie Naruskan kiveliöihin ja hallan maille, täältä ovat monet lähteneet |
 |
| Ranskasta, oja ruutanoiden ym paikallisten eväniekkojen uida paremmille ruokamaille |
 |
| Hollannissa väylät johtavat merelle, matka kaukomaille on suora ja tasainen |
 |
| Turisti ei ilmeisimmin osaa päättää missäpäin on onnenmaa, tuulia haistelee tasamailla |
 |
| Lapin joet saattavat johdattaa onnekkaan kultamaille |
 |
| Liettualaisen Eldoradoon on rakettu puusta silta |
 |
| Nellimin takamailla silta vie naapurivaltioon, sieltäkin voi onnensa löytää |
 |
| Rohkealle, hyppäys tuntemattomaan |
 |
| Vauhdikas on ollut tukkien ja propsien tie järveltä toiselle |
 |
| Raumalla kapeiden kujien sokkeloissa, onni saattaa odottaa kulman takana |
 |
| Tie hermojen lepoon, hiljaisuuteen että voi kuunnella omia ajatuksiansa |
 |
| Ja eikun eteenpäin omia polkujasi |
