Me ihmiset, suomalaiset, usein haikailemme jonnekin kauaksi, tuntemattomaan, pois arjesta, aavan meren tuolle puolen. Kaukokaipuuta tulvillaan ovat suosittujen iskelmien sanoituksetkin. Malliksi vaikka Katri Helenan laulamaa tyytymättömyyttä oleviin oloihinsa:
Vie minut, minut vie jonnekin
Vie pian äläkä tuo takaisin
Vie kauas, niin kauas kuin viedä vain voi,
.
 |
| Tässä tie vie Naruskan kiveliöihin ja hallan maille, täältä ovat monet lähteneet |
 |
| Ranskasta, oja ruutanoiden ym paikallisten eväniekkojen uida paremmille ruokamaille |
 |
| Hollannissa väylät johtavat merelle, matka kaukomaille on suora ja tasainen |
 |
| Turisti ei ilmeisimmin osaa päättää missäpäin on onnenmaa, tuulia haistelee tasamailla |
 |
| Lapin joet saattavat johdattaa onnekkaan kultamaille |
 |
| Liettualaisen Eldoradoon on rakettu puusta silta |
 |
| Nellimin takamailla silta vie naapurivaltioon, sieltäkin voi onnensa löytää |
 |
| Rohkealle, hyppäys tuntemattomaan |
 |
| Vauhdikas on ollut tukkien ja propsien tie järveltä toiselle |
 |
| Raumalla kapeiden kujien sokkeloissa, onni saattaa odottaa kulman takana |
 |
| Tie hermojen lepoon, hiljaisuuteen että voi kuunnella omia ajatuksiansa |
 |
| Ja eikun eteenpäin omia polkujasi |
Kiva sarja erilaisista teistä... ja tuo loppukuva on mainio. Kamelbootsit jalkaan..
VastaaPoistaKaikki menoreitit on erilaisia ja ihania, siksi en osaa valita suosikkia. Mutta heijastus on kaunis.
Upeita kuvia .
VastaaPoistaMielenkiintoisia taipaleita kaikki kiva koluta.
Sillat on kivoja, vesillä tykkeen olla pitkospuutkin viehättää aina.
Onnenmaata etsimässä. Tuolla raumalaisella kujalla minäkin olen joskus onnea haikaillut. Kiitos tästä sarjasta, mukava reissu kuvien myötä!
VastaaPoistaKiitokset myätähenkisistä kommenteista
VastaaPoista