Pärnussa kävelin

Yhden lokakuun viikon vietin Pärnussa. Kävelin paljon, useita tunteja päivittäin. Kuljetin kameraa mukanani, se on tullut tavaksi, kuin uskollinen koira usein remmin päässä. Nähdessäni mieltäni kiinnostavan kohteen laukaisin sen kummemmin pohtimatta. Ennenvanhaan oli toisin, piti harkita kun filmi oli kortilla ja kallista. Omanlaistaan tajunnanvirtaa on tämä kuvamateriaali.

Kuinka ollakkaan juuri kun astelin ja  ihastelin näkymiä vanhan kaupunginosan ytimessä Pikk kadulla ajoi paikalle paloauto. Savua ja tulta ei näkynyt, asensivatkin vain tuon punavalkoisen muovinauhan, jotenkin kai eristivät rappiotilassa olevan ikivanhan aikanaan varmasti hienon talon. Jotenkin sääliksi kävi talovanhusta.

Näkymää hotellin katolta. Tästä voi päätellä että on syksy, Pärnussa on paljon puistoja ja rakennuskanta on matalaa ja monimuotoista.

Graffiti taidetta rannan tuntumasa. Katseen kiinnitti tuo valokuvamainen tutun näköinen auto, Ladahan tuo varmaan on.

"WHERE IS THE LOVE" kolkon betonin pintaan kirjoitettuna?! Kovaksi on joku kokenut maailman menon.

Kokonaisvaikutelma on kuin usein Suomessa, töherrystä ja vakavamielistä itsensä toteuttamista sekaisin.

Kaikella on aikansa. Näiden puiden elinkaareen on ihminen voimakkaasti puuttunut moottorisahoineen.
Vaikka sisimpäni onkin yksinkertaisen metsätyömiehen sielu suretti näiden puiden kova kohtalo.

Tämä seisoi omakotitalon ikkunassa, verhon ja ikkunalasin välissä. Pysähdyin katsomaan, kummastelemaan että onko siinä täytetty koira, aivan kuin kivettynyt se oli. No elävä se oli kuitenkin, tovin kummasteltuani se heilaitti pari kertaa häntäänsä

Ohan lokakuun loppua, ilma oli kolea, maisema merelle ankea

Pärnu on varisten kaupunki, joka puolella niitä näkee. Ovat aika rohkeita, nämäkin hyisessä rantavedessä

kahlaavat antoivat pelkäämättä itseään tarkkailla.

Mikä lie parasta Pärnussa. Meri, hiekkaranta, vanhakaupunki, monet puistot, halvat hinnat.
Kelpaa ihmisen rauhallisesti käyskellä ruskan värittämässä maailmassa.

Ainakin kahdeksan ihmistä mahtuisi tähän lepuuttamaan jalkojaan, tarkkailemaan mahdollisia ohikulkijoita,

ehkä toviksi meditoimaan, värikkäiden lehtien innoittamana mielikuvat ehkä nousisivat arjen yläpuolelle. Proosallisuutta edustamaan kuvaan on asettunut roskakori.

Kuusikymmentä vuotta sitten oli Vaasan kaupungin johtoa vierailemassa Pärnussa. Tapauksen muistoksi oli kaupunginportin liepeille asetettu joitakin valokuvia. Tässä joukko iloisia pioneereja venheessä, aatteen palo loistaa rusoposkillaan.

Mielenkiintoinen ovi varastorakennuksessa. Minulle on aikojen saatossa tullut jonkinlainen mania kuvata erikoisia ovia. Kalenterinkin olen seinälleni teettänyt ikivanhoista ovista jotka olen kuvannut Italian Laziossa, vanhimmat jo ammoin etruskilaisten puuseppien tekemiä.

Oletan että kyseessä on kotikissa.
En ole erityinen kissojen ystävä. Toki jos kohtaan ystävällisen yksilön niin saatan sen syliini ottaa ja silitellä.

Mielenkiintoinen penkki. Kokeilin istua, penkin "laaksopaikassa" oli aivan mukava takapuolituntuma. Harjanteet lie tarkoitettu aikaansaattamaan etäisyyttä istujien välille. Sopiva malli toisileen vieraiden istua, siis sellaisten jotka haluavat pitää etäisyyttä toisiin ihmisiin mutta ei kuitenkaan aivan erakkoja ole.