Oli kiireitä, puoleksi tunniksi ehdin metsään koiraa kävelyttämään, kameran sieppasin mukaani. Autolla ajoin ensin pienen rupeaman metsätietä.
Marraskuun puolivälin harmaa päivä, aluksi paistoi pilvienraosta hetken aurinko, sitten hämärtyi. Lämpömittari osoitti nollaa, yöllä ollut pientä pakkasta, huurtanut paikkoja.
Kannatti lähteä, verenpaine laski, mieliala nousi, koira tykkäsi ja jokusen luontohavainnon siinä ehti tehdä
 |
Kesän viimeisiä muistoja |
 |
Harmaita harmaaleppiä |
 |
Hetki sitten tuo oli vielä vihreä |
 |
Usein tikka valitsee käpyjen perkuseen paikan korkeammalta |
 |
Syksyn sienisadon viimeisiä |
 |
Hirvi siinä kutiavia sarviaan kyhnyttänyt |
 |
Varjosta valloon jolkottaa koira |
 |
Metsätiellä ohitseni, aivan pääni ylitse, lensi pieni parvi lempilintujani pyrstötiaisia, niitä en ikäväkseni ehtinyt kuvata. Niinpä tässä rautainen lintu kotipihalta, helppo kuvata kun pysyy paikallaan |
Tykkään siitä, kuinka katselet luontoa polkusi varrella. Kaikki nämä yksityiskohdat ovat ihania.
VastaaPoistaMeilläkin pilkistelee aurinko, etenkin aamuisin. Mutta lunta ei ole mailla eikä halmeilla (onneksi), tosin hanskat tarttis olla jo ulkona ollessa.
Kiitos Orvokki, yksityiskohtia nyt vaan on helpompi ymmärtää
VastaaPoista