Bodvattnet Björköby

Raippaluodon Björköbyyssä kiertää luontopolku karuja Merenkurkun rantavesiä. Ken näitä polkuja astelee saa omin silmin ihastella kiveliöitä, koivumetsiä, karikkoisia matalavetisiä merenlahtia, muistomerkkejä, muistumia Suomen historiasta, lintuja usein merkikotkankin ja karjankasvatusta muutamia elämyksiä mainitakseni.

Oheiset kuvat ovat kartan mustan ja punaisen polun varsilta.  Långgrund nimisestä niemestä jatkuisi luontopolku, ensin vesitse, sitten maitse jne Panike nimiselle paikalle.

Näkymä on Björköbyyn entisestä satamapaikasta, sittemmin maannouseman vuoksi autioituneesta.

Historian siipien havinaa littyy paikkaan. Täältä lähtivät tsaarin sotajoukot 1809 Ruotsia kurmoottamaan.  Retki ei ollut kovin kunniakas, tänäkin päivänä löytyy paluumatkalla nälkään ja kylmyyteen kuolleiden soturien kelmeitä luita Björöbyyn rannoilta.

Oli paikka myös Ruotsin suuntautuneen postinkuljetuksen päätepiste,

tätä perinnettä muistellaan tänä päivänäkin vuosittaisella kilpailuhenkisellä postisoudulla Björköbyyn Svidihamnista Holmööseen Rotsin puolelle, joka toinen vuosi Suomesta Ruosiin ja sitten pinvastoin. Matkaa taitetaan puisilla perinneveneillä, soutaen ja sään salliessa purjein.

.

Näitä kaunokaisia on rannoilla runsaslukuinen lauma, hurjasta ulkonäöstään huolimatta ovat lauhkeita ja rauhaa rakastavia eläimiä. Työnään heillä on rantapusikoiden ja kaislikoiden maisemointi.

Punarintahan se siellä pusikossa ihmettelee satunnaista ohikulkijaa

Moni lienee kuullut puhuttavan närhen näpyttimistä,
harvempi on ne omin silmin nähnyt

Matkalla Långgrundetiin tulee vastaan aita ja portaat sen ylittää ihmisen ja koirankin kulkea. Niemi on aidattu lampaiden laiduntaa kesäkaudet, on tämä perinteistä elämänmenoa Raippaluodossa. Saariinkin lampaita kesää viettämään ja lihoamaan rahdataan venekyydillä.

Uteliaita olivat lampaat, hyvässä villassa ja lihassa ihmisen syksymmällä hyödyntää.

 Kuka on kerran päässyt maistamaan Björköbyyssä palvisaunassa pitkien perinteiden mukaan savustettua runsasuolaista  lampaanviulua hänen suussaan ei kaupallinen palvikinkku kuuna päivänä maistu juuri miltään.

Paikoin on polku kivinen ja kaita, tukevat jalkineet on syytä kulkijalla olla jaloissaan 

Näillä vesillä on monet perämoottorin potkurit kohdanneet loppunsa. Syväkölisillä pursilla ei tänne ole mitään asiaa. 

Koira matkakumppanina, vaikka on paimenkoiran sukua niin oli mokoma niin urbanisoitunut että pelkäsi lauhkeita lampaita, puhumattakaan pitkähiuksisita nautaeläimistä, kiersi ne sadan metrin päästä tiheissä katajapuskissa kulkien.

Polun varrella kohoaa tämä uljas näkötorni, ylhäältä huikeat merimaisemat tarjolla