Kylän laidalla käyskelin. Onhan se kaunista katsella kun ovat pellot jääneet oman onnensa varaan. Nittyleinikeitä, tervakkoja ja muita kukkia, hipsuheiniä heilumassa kevyessä kesätuulessa. Ladot tyhjän panttina ikäänkuin eläkepäivien levossa ja rauhassa.
Mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta alkoi pellonreunametsän siimeksestä erottua silmiini jotain outoa.
Lähemmäksi päästyäni jouduin hämmästyksekseni toteamaan että silkkaa romua se oli.
Paljon ja monenlaista jätettä, tähän laitan muutaman edustavan näytteen paheksuttavaksenne.
 |
Nämä ovat niitä hipsuheiniä, tuulenvireessä hiljaa soutavia |
 |
Siellä kävelin |
 |
Kuinka ollakkaan autolle saapuessani seisoi siinä kiven päällä ylväs siipikarjan edustaja, oman arvonsa hyvin tunteva kanarouva |
Ihminen on ovela piilottelemaan rojunsa luontoon. Kanarouva korvaa kuitenkin pienet likakasat. On se komee :-)
VastaaPoistaKiitos. Kanarouvan esiintyminen luonnon helmassa saa tosiaan unohtamaan ikävämmät luonnonilmiöt.
PoistaUpeita maisemia, luonto on kaunis, jopa vanha latokin istuu hienosti kuvaan - mutta mutta, toiselta puolen nuo rojut ja jätteet ei ole kaunista (muussa kuin kuvissa). Mikä ihmeen geeni laittaa joidenkin heittämään eli jätttämään roskansa luontoon.
VastaaPoista