Koiralle laiskuuttani pihalla heittelin frisbiitä kun en viitsinyt lähteä lenkille. Sattui kamera mukaan, loksauttelin irtokuvia aina hurtan etsiessä pitempään frisbiita pusikoista.
Siinä ne odottavat koivupöllit pihanurmella pilkkojaansa |
Tässä on jo kirves käynyt, kelpaa
|
Ikivanha jalokärhö versoo vuodesta toiseen, en ymmärrä miten se jaksaakin, siimaleikkurilla sen rungonkin juuresta pari vuotta sitten kalusin paljaaksi kuorestaan. Ja kukkiakin on tiedossa.
Huvimaja eli ruotsiksi lusthus, vähän vinossa routimisen jäljiltä. Syyskesän hämärinä iltoina tämä on mukava paikka kynttilän loisteessa
Pikkupoikana, niin muistan, oli voikukka suosikkini. Niin se on vieläkin, kuin pieni aurinko. Ja sitäpaitsi keltainen ei voi olla tämän keltaisempi kuin on kukkansa.
Koira vetää henkeä välillä, kumma kun ei juuri nyt kieli roiku ulkona suusta niinkuin yleensä. Syömisen ja nukkumisen jälkeen frisbiin noutaminen on sen mieluisin harrastus.
Humalahan se siinä kiipeilee terassin ritilässä. |
Laiskuuden huippu.... heh. Mutta hyvä laiskuus, antaa koiran juosta, itse sillä aikaa kuvasit. Mutta taisit heittää aika kauas sitä frisbeetä.
VastaaPoistaKivan oloinen piha sinulla, jossa kaikenlaista löytyy.
Kiitos mukavasta kommentista
PoistaTaisi koiruli nauttia enemmän tästä ulkoilusta kuin pelkästä lenkistä. Kaikkea kaunista ja kesäistä löytyy pihastasi, kun vaan ehtii sitä sillä silmällä katsomaan. Todella hienot nuo linnunpöntöt, toivottavasti saat asukkaista kesäseuraa.
VastaaPoistaOnhan se koiran mukavampi ilman hihnaa juoksennella
PoistaKovasti kesäistä fiilistä ja väriä teillä :-) Kaunista!
VastaaPoistaKiitos Susanna
VastaaPoista