31.5.2015

Tikusta asiaa kotipihalla


Koiralle laiskuuttani pihalla heittelin frisbiitä kun en viitsinyt lähteä lenkille. Sattui kamera mukaan, loksauttelin irtokuvia aina hurtan etsiessä pitempään frisbiita pusikoista.




Nämä hieman jo ylikypsät tulpaanit seinävierellä olivat niin mieluisen värisiä että ihan herkistyin niistä kuvan ottamaan. Tulppaani on mielestäni sangen klassinen kukkanen, no tietysti villit, luonnonvaraiset kukat on eri juttu. 

Valko- ja sinivuokko, kielo ja voikukka ovat kovin kauniita silmissäni, karussa mielessäni. Jos vanamon kukka olisi isompi niin sitä ihastelisin, niin ja ahomansikan valkoista konstailematonta kukkaa ihastelisin, lupausta makeasta punaisesta marjasta.




Pikkuvarpunen on tunnetusti sosiaalinen lintu, toisin kuin vaikkapa kirjosieppo, tuo moniavioinen tappelupukari. Niinpä tykkää hän pesiäkin porukalla, jopa riviasunto kelpaa. Tuomipihlajaan olen nikkaroinut nämä mahdollisuudet heille pesän tehdä ja perheitä perustaa.

Pikkuvarpusen kuin myös tavallisen harmaavarpusen taukoamaton lörpöttelevä sirkutus saa kuulijan hyvälle tuulelle, uskoisin etä sillä on myös hyvää tekevä terapeutinen vaikutus.



Tässä kuvassa tarkasilmäinen voi nähdä kimalaisen lentävän pönttöön, karvaturrin varjokin näkyy lentoaukon alareunassa



Siinä ne odottavat koivupöllit pihanurmella pilkkojaansa

Tässä on jo kirves käynyt, kelpaa
näillä talvipakkasilla saunaa lämmitellä, eteläseinustalla kuivuvat




 







Ikivanha jalokärhö versoo vuodesta toiseen, en ymmärrä miten se jaksaakin, siimaleikkurilla sen rungonkin juuresta pari vuotta sitten kalusin paljaaksi kuorestaan. Ja kukkiakin on tiedossa.


Huvimaja eli ruotsiksi lusthus, vähän vinossa routimisen jäljiltä. Syyskesän hämärinä iltoina tämä on mukava paikka kynttilän loisteessa



Pikkupoikana, niin muistan, oli voikukka suosikkini. Niin se on vieläkin, kuin pieni aurinko. Ja sitäpaitsi keltainen ei voi olla tämän keltaisempi kuin on kukkansa.



Koira vetää henkeä välillä, kumma kun ei juuri nyt kieli roiku ulkona suusta niinkuin yleensä. Syömisen ja nukkumisen jälkeen frisbiin noutaminen on sen mieluisin harrastus.



Humalahan se siinä kiipeilee terassin ritilässä.


6 kommenttia:

  1. Laiskuuden huippu.... heh. Mutta hyvä laiskuus, antaa koiran juosta, itse sillä aikaa kuvasit. Mutta taisit heittää aika kauas sitä frisbeetä.
    Kivan oloinen piha sinulla, jossa kaikenlaista löytyy.

    VastaaPoista
  2. Taisi koiruli nauttia enemmän tästä ulkoilusta kuin pelkästä lenkistä. Kaikkea kaunista ja kesäistä löytyy pihastasi, kun vaan ehtii sitä sillä silmällä katsomaan. Todella hienot nuo linnunpöntöt, toivottavasti saat asukkaista kesäseuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se koiran mukavampi ilman hihnaa juoksennella

      Poista
  3. Kovasti kesäistä fiilistä ja väriä teillä :-) Kaunista!

    VastaaPoista