Niin kolme varttia kävelin raikkaassa kevätsäässä, koiraa ulkoilutin. Kyllähän siinä ajassa ehtii nähdä monenmoista, muun muassa tällaisia:
 |
Tämä pökkelö, pikkulintujen kerrostalo on pakko kuvata aina kun sen ohi kävelee |
 |
Keväinen koivu |
 |
Tie päättyy tähän, pakko oli palata |
Laulujoutsenet motkottivat, niiden rauhaa häirittiin. Luulisin että se oli koira josta eivät pitäneet
 |
Ja siinähän se hurtta, vesikivellä |
 |
Sananjalat eli saniaiset käärityvät ulos maan povesta |
 |
Tämänkin näin |
 |
Mummonmökki, lie siirtynyt eukko vaivattomaan sähkölämmitykseen vanhoilla päivillään kun ei näkynyt savupiippua ollenkaan |
 |
Lokit kivellä, Merenkurkun karua luontoa taustalla |
Onneksi olivat nämä veijarit verkon takana
 |
Laiturin pää, on siinä rengaskin mihin veneen kiinnittää |
Uiskenteli tummilla aalloilla mustakurkku-uikku, vilkas ja veikeä vesilintu.
Oletpas bongannut mielenkiintoisia kohteita! - Ja tuota hurttaa jaksan ihailla. Mikä lie rotujaan?
VastaaPoistaKiitos mielenkiinnosta. Koira on monirotuinen, 75% border collieta ja lopusta ei ole tietoa
PoistaJuhlasekoitukset ovat parhaita koiria.
PoistaUpeissa maisemissa asustelet, aivan katteeks käyp. Tuossa lähellä olevalla lammella on meilläkin mustakurkku uikku. Tulee joka kevät.
VastaaPoistaMerenkurkun luonto on vähän karua, jos merestä pitää niin hyvä
PoistaHieno kävelyretki ja kuvat kuvastaa sitä. Meri on ihana seuralainen.
VastaaPoistaMeri on minunkin mieleeni. Kiitos kommenteista
Poista