10.4.2015

Pääsiäisnoitia - onko heitä



Kyllä niitä on, ihan joskus pikkuparvissakin lentävät ainakin täällä Merenkurkun saariston syrjäisimmissä kylissä pääsiäisen aikoihin. Kiireisiäkö lie, huononäköisiä vai lentämisen hurmassa joskus ajavat luudallaan
päin sähkötolppia. Puussa en ole nähnyt, enkä rakennusten seiniin törmänneinä, säteilisiköhän sähkölangoista
pieniä määriä hukkavirtaa myös tolppiin joka sitten sekoittaa noitien navigointirjestelmää kohtalokkain seurauksin.

Pääsiäislauantain ilta ja yö ovat kiihkeintä lentämisen aikaa, jos on tyyni ilma silloin jos maltat rauhallisesti
istua sopivassa paikassa ja olet onnekas, mielesi herkistynyt voit ainakin sielusi silmin nähdä vilkhaduksia heistä puiden latvusten väleissä. Myös siitä tiedät että tästä on noita lentänyt jos tunnet nenässäsi lievän tuoksun jossa on häivähdys tervaa, lavendelia ja risiiniöljyä. Sellaisenkin tarinan olen kuullut että muudan kylänmies olisi nähnyt noidan tekevän luudallaan ilmassa immelmannin ja vastasilmukan mutta tähän tietoon suhtaudun varauksella.

Nykyisten aikojemme noidat ovat rauhallisia, eivät tee kolttosiaan, omaksi ilokseen vain lentelevät, liihottelevat hämärtyvässä illassa, ehkä vaihteluksi Kyöpelivuoren synkkien kuusimetsien yksinäisyydelle.

Mutta toisin oli ennen, noidat ja trullit tekivät yön pimeydessä pahojaan. Saattoivot jopa ilkeyksissään yön pimeydessä pääsiäisen aikaan katkaista naapurin siikaporsaalta saparon, loveta lehmältä korvan kuin konsanaan lappalainen poroltaan tai vetäistä kissalta hännän tiukkaan umpisolmuun.



Noitia pyrittiin torjumaan polttelemalla kylillä kokkoja. Yleinen uskomus oli että noidat kammoksuvat korkeita pystyvalkeita, jättävät seudun rauhaan siirtyen sellaisen naapurikylän harmiksi missä ei kokkoja poteta. Ja menihän se niinkin että jos onnistuttiin saamaan noita elävänä kiinni niin eikun kokkoon vaan, varoitukseksi toisille mahdollisesti ilkitöitä hautoville lajitovereilleen. Saattaa hyvinkin olla että juuri tässä oli syy noitien kokkokammoon. Oli miten oli niin armotonta oli ammoin meno ja lyhyestä virsi kaunis.



Aikamme trullit ja noidanpoikaset ovat vaarattomia. Persoja karkeille. Kun ne kasvavat isoksi eivät ne lähde luudalla hurjastelemaan ja pahojaan tekemään vaan muuttuvat he herttaisiksi ja sävysiksi perheenäideiksi ja siveiksi vanhoiksi piioiksi.




Ei tee pahojaan mutta jotain salaperäistä on katseessa



4 kommenttia:

  1. Onpas hauskat ja erikoiset noidat pylväissä, en ole ennen nähnytkään.
    Meillä ei kokkoja polteta, ne on varattu vain juhannukseksi. Mutta on varmaan hienoa katseltavaa talven lopettajaiisiksi.
    Pienet virpojat on tosi söpösiä. Toivottavasti ei nyt vartu siveiksi vanhoiksi piioiksi (ei kai niitä vanhoja piikoja enää taida olla olemassakaan, on vain sinkkuja :) ja pikkaisen särmikkyyttä saa jäädä ja olla isonakin… eikö vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos sarmikkuutta, ihan pikkuisen, olkoon menneksi kunhan ei liiaksi omaa allia

      Poista
  2. Huonostipa on noidille käynyt, toivottavasti noista kolareista selviävät, muuten perinne voi jo kärsiä. On muuten tyylikkäät mimmit, toisen luuta jo modernimpi koristeellinen versio. Näppäriä pikkunoidan alkuja, onneksi sukupolvet jatkuvat ja perinne sen myötä :-))

    VastaaPoista
  3. Perinteiden ylipaansa soisi jatkuvan

    VastaaPoista