Meren jäällä harmaana päivänä hiihdin

Tämä on päiväkirjanomainen merkintä parin tunnin hiihtomatkasta meren jäällä. Pakkasta pari astetta, tyyntä, ilma harmaa, maisemat mustavalkoisia, ankeaa.

Siinä oli heti rannassa pieni saari

ja toinen saari, hieman isompi,
paikka kesämökille

Harmaata, hiljaista, kaikki uinuu. Jää paljon tilaa hiihtäjän ajatuksille.

Koira juosta nulkkasi mukana. Tuplamatkan taivalsi kun kaikki vesikivet, saarten rannat ja
kettujen jäljet piti tarkastaa. Huilasi ainoastaan kun pureskeli pois lumipaakkuja
varpaittensa väleistä.

Sattuipa mökkinikin ladun varrelle

ja sauna, kuuset niitä vartioivat.
Haiku olo pyrki pintaan,
kesään, valoon ja lämpöön
pitkä aika

Viime kesänä noiden kaislojen takana oli heinäsorsalla pesä

Täysin hiljaista, vain suksien vieno suhina lumessa mutta sitä ei lasketa, siihen korva turtuu

Ei suhise kaislikossa, ei edes suhahtele, hiljaa ja jäykkinä seisovat

Saari on pieni ja autio. Yksinäinen paika, jokunen leppä ja koivu somistaa karun kivikon.

Onpa siinä luonnonystävä rantakuuseen laittanut telkälle pöntön pesiä.

Tässä, jään alla on ansa. Julma iskukoukku vaanii nälkäistä haukea. Kalastaja lienee raudoittaja
kun on laittanut siimansa kiini ohueen betonirautaan.

Ei tämä ole kevään merkki, on sulapaikka, läpi ankaran pakkastalvenkin  vesi näillä kohdin lainehtii.

Saattaa olla salakavalasti ohut lumikerros pällä. Kerrotaan takavuosina erään kalastajankin tähän moottorikelkalla
ajaneen. Onneksensa vettä oli vain leukaan asti kun hölmistyneenä kelkkansa ohjaksissa meren
pohjassa istui.