Kaamos, pimeys liki pahimmillaan kun satoi kylällämme ensilumet. Metsäiselle tielle lähdin
katsomaan miltä näyttää lumi maassa ja puiden oksilla. Onko valoisampaa, olisiko parempi.
 |
Kylmä, tumma vesi, lumenhyhmääkin pinnalla. |
 |
Ikäänkuin jonkilainen kunniakuja. Luonto laittanut |
 |
Kappas vaan, en ollutkaan yksin. Ihminen astelee päivän sinessä. |
 |
Kuin olisi koivu janoinen, kumartunut ojasta juomaan |
 |
Kuin koru, taivas takana |
 |
Kaaret ja niiden kuvajaiset |
 |
Oja se vaan on, talven valossa. Sammakot pohjassa talvihorroksessa |
 |
Taimitarha, ihmisen istuttama |
Siellä lopussa, aivan metsätien päässä, kääntöpisteessä oli metsänväen vaatimaton joulukuusi. Jänöjussien, supikoirien, oravitten, lintujen ja mitä niitä nyt metsissä asuukin.
Metsän haltijat, salamyhkäiset menninkäiset jokusen koristeenkin oksillensa ripustaneet.
Luonnon omaa taidetta ja kulkija on ne löytänyt. Ojakuvat kiehtovat minua erityisesti, vesipinnan kuvajaiset ovat luonnon omia peilejä. Näistä kuvista eniten ilahduin metsäväen joulukuusesta. Hekin osaavat arvostaa talven seisahtuneita hetkiä.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, huumorintajusta
PoistaVallan upeita kuvia lumen koristamasta luonnosta!!
VastaaPoistaHyvää loppiaista!
Kiitos, kaunistahan se oli ensilumi, aikansa
Poistakauniisti kaartuvat puut ojanteen äärellä, ja onhan valoisaa, ilman lunta heti pimenee. metsäväenkuusi on herttaisen soma
VastaaPoista