Mörkömetsässä

Mökkisaareni nimi on Holvarskär, n 5 km pitkä monien niemien ja lahtien monimutkaistama saari. Raippaluodon  vesillä se sijaitsee. 

Ennen kylän väki piti siellä lampaitaan kesäkaudet ilmaisissa eväissä. Syksyisin suurella joukolla ketjussa kävellen ja mölyä pitäen ajetiin lampaat kiinni. Kangassuikaleilla sidottiin epäluuloisina mäkättävien elikoiden koivet sievästi nippuun ja nosteltiin veneeseen. Joku itsepäinen jäärä aina onnistui pääsemään ketjusta läpi, jäniskoirien avulla ne myöhemmin ajettiin kiinni. Olisikohan parikymmentä vuotta sitten kun saareen eksyi susi, raateli suuren joukon lampaita. Kostoksi kylän miehet sen päästivät hengestään, ampuivat kuoliaaksi.

Yhden kerran on minullakin ollut onni osallistua lampaiden ajoon, hommaa vaikeutti hieman se että olivat lampaat tyystin ruotsinkielisiä, vain paikallista murretta ymmärtäviä. Kankea riksvenskani, ammoin koulussa opittu niitä kummastutti.

Käävät ovat ottaneet kodokseen pystyyn kuivuneen kuusen. Olisiko palokärkikin, musta ja alkukantaisen villi lintu toukkia etsiskellyt

"Tuhatjalkainen" sammalturkki selässään

Metsää omissa oloissaan, rauhassaan

Mitähän lie nämä käävät vai olisivatko jonkin sortin sieniä. Kauniisti ne koristivat pystyynkuolluta puuvanhusta.
Tiedä sitten ovatko puun tappaneet vaiko vasta elottomaan puuhun mieltyneet

Näivertäjätoukka tai mikä lie ahkera hyönteinen, ovat aikansa kuluksi lypsäneet maahan kellistynyttä kuusipuuta. Muutama tällainen keko oli rungon alla.

Olisiko trombi tästä mennyt

Itku olisi päässyt Päätalon Kalleltakin jos nuoruusaikojen savottalohkollaan olisi tällaisia näreitä kasvanut

Saarella on paljon oman onnensa varassa  tyytyväisinä eläviä aarnimetsiä. Johtunee siitä että puun korjuu ja kuljetus saaresta on hankalaa.

Tällaisessa kuusikossa viihtyvät linnut ja metsän eläimet. Lepää tässä myös luonnonystävän silmä ja sielu

Hämärissä saattaisi äkkinäinen luulla tätä dinosauriksi

Erivärinen mätäs pehmeässä sammaleessa

Monimutkainen koivupökkelö, mielipaikka kääpien kasvaa