Varhain kesän viimeisenä aamuna mökillä koettua. Kesähän on kesä-, heinä- ja elokuu, näin olen lapsena ja kansakouluaisena oppinut enkä mielikuvaani muuksi muuta. Nyt juuri, syyskuun ensimmäisenä päivänä on syksy, nämä kesän kuvat muisto vain.
 |
Hirveän aikaisin en kuitenkaan liikkeellä ollut koska aurinko ennättänyt jo noin korkealle |
 |
Polttamista odottava risukasa ja hirvestäjien mestauslava aamun usvassa |
 |
Ruvikko on jo aistinut syksyn läheisyyden |
 |
Aika pian se usva haihtui. Tyyntä on, kaunista ja hiljaista |
 |
Heijastuksia |
 |
Siinä se kivi - vesikivi. Tiiran ja kalalokin paikka. Mukavasti veden väreily muokkaa kuusien heijastukset.
|
 |
Laiturin alla, vedenrajassa, valot vedestä leikkivät kivien pinnalla |
Kaunista oli kesän viimeisenä päivänä. Hienot heijastukset!!
VastaaPoistaSyksyn alkuahan tämä jo on, ei siitä mihinkään pääse.
Samanlaiset opit olen minäkin aikoinaan koulussa saanut :) Tänään on siis syksyn ensimmäinen päivä.
VastaaPoistaUpeita kuvia olet ottanut kauniista maisemista ja tosi hienoja nuo heijastukset!
Sama juttu, en millään voi käsittää, että ihmiset (jotkut) puhuu syksystä jo elokuussa, kun on hiukka viileämpää ja pimenevät yöt (eihän aina voi olla juhannuksen aikaa :) Eli tänään alkoi syksy, ja se puolestaan voi sitten olla lämmin tai sateinen tms mitä tahansa laatuaan.
VastaaPoistaKuvasi on oodi kesälle, ja ihanat nuo heijastuksr.