Emmi Itäranta "Teemestarin kirja"

Teos tarttui mukaani kirjastossa, se ei ollut tietoinen valinta vaan sattuma. Olisi jäänytkin hyllyyn puolestani jos olisin huomannut että on tätä science fictiota. Tällaiset scifi ja fantasiakirjat pidän lähinnä huuhaana joihin ihmisen ei pitäisi tuhlata kallista aikaansa. Yhtä hedelmällistä hölynpölyä kuin katsella TVstä Big Brotheria, kauniita ja rohkeita, Kansiota tai loputonta väkivaltaviihdettä. Tuohon listaan olisi tehnyt mieleni laittaa myös sisustus- ja ruokaohjelmien loputon tulva.

Että tämä kirja tuli kohdallani luetuksi johtui siitä että se käsitteli aiheita josta koen "maailmantuskaa", nimittäin luonnon saastuttamisen seurauksista ja sitten totaliratismin, diktatuurin ihmiselolle tuhoisista seuraamuksista. Tässä juuri onkin nähdäkseni kirjan arvo, kevyeen juoneen ja hetken aktioihin ihastuville lukijoille ikäänkuin pakkosyötetään siinä sivussa oikeaa asiaa. Arvonsa kirja ansaitsee jos joillekin heistä valkenee kuvitelma millaista olisi elo makean veden puutteessa ja sotilasdiktatuurissa.

Kielellisesti oli kaunista ja soljuvaa luettavaa mutta - niin mikä minä nyt olenkaan arvostelemaan - mutta vähän höttöisenä pidin. Vähän jotenkin kuin tyhjää, paljon sievää höpinää höpinän vuoksi. Toki luonnon kuvaus oli hyvää. Dialektit ja henkilöiden olemuksen ja sisukunnan maalailu jäivät jotenkin kevyiksi jos vertaa "oikeiden" kirjailijoiden kynänjälkeen.

Omaa rajottuneisuuttani varmaan mutta ihmettelemään jäin myös sitä mikä ja minkä vuoksi tuossa maailmassa oli teemestareita. Päähenkilön ja hänen isänsä kohdalla tämän viran hoidossa oli jotain aitoa,  perinnettä ja merkitystä mutta ilmi tuli myös että on vähemmänkin aitoja teemestareita mestaroimassa tuossa ankeassa maailmassa.

Olisipa mielenkiintoista jos Pentti Linkola lukisi tämän kirjan ja kertoisi mielipiteitänsä.

 En oikein tiedä pitäisikö maallikon arvostella kirjoja. Eihän sitä ainakaan yleisillä paikoilla ajatellakaan ääneen. Ymmärtämättömyyttään voi tulla väitetyksi mustaa valkoiseksi.