Joitakin eläinaiheisia juttuja aurinkorannikolta

Ajeltiin muutama päivä Espanjan Atlantin puoleisella rannikolla. Mahdottoman hienoja surffaajien suosimia hiekkarantoja ja mielenkiintoisia historiaa pursuavia kyliä ja kaupunkeja. Mainita pitää erikseen Tariffassa aikojen saatossa samassa kahvilassa jo kolmannen kerran käytiin, Andalucian parhaat churrot näet siellä. 

Paljon hienoja postikorttiaiheisia kuvia kertyi retkellä. Niillä en mahdollista satunaista katsojaa pitkästytä vaan poimin tähän jokusen eläinaiheisen otoksen matkan varrelta. Ei nämä nyt häävejä ole puhumattakaan että valokuvauksellisesti taiteellisia, mutta voin vakuuttaa että paljon tylsempiäkin kertyi muistikortille roppakaupalla.

Tässä kollissa oli selvästi perimää äreästä urosleijonasta. Silmänkään  räpähtämättä se tuijotti, katseessaan ylemmyydentuntoa ja järkähtämätöntä alkuvoimaa. Enpä haluaisi asustella hiirenä hänen reviirillään.

Fuengirolassa Los Pacosin eläinlääkäriaseman ovella kohtasin tämän klinikan avautumista odottavan kissan. Mikä lie ollut mirrilä vaiva. Tovin sitä seurailin ja iihen se jäi kärsivällisesti odottamaasn ovien avautumista

välillä vienosti miaukaisten.

Mopon penkillä istui tämä sievä katti. Oikein poseerasi ja vaihteli asentojaan kun sitä kuvailin, tyttö se lie ollut.. Lauhkeaa paikallisten  englantilaisten asukkaiden suosimaa Mijaksen vuorikylän ikivanhaa sävyisää kotikissarotua.

Matson näköinen mies ratsasti suoraselkäisenä, espanjalaisen aatelismiehen vuosisatojen saatossa kehittyneellä arvokkuudella asioillansa Guadalquivir joen rantahiekalla. Saattoipa olla vaikka parturiin menossa tai sitten tulossa.

Pienet tavattoman vilkaat kahlaajalinnut viliselevät Alantin rannalla. Kova kiire koko ajan ja mahtava yhteispeli, peljästyksen kohdatessa nousevat salamannopeasti lentoon, kaikki yhtäaikaa millisekunnilleen ja nokat samaan suuntaan

Kaiken rohkeuteni keräten lähestyin tätä julmaa nautaa, ilmeisimmin häijyintä andalucilaista härkätaistelijarotua. Otin hätäisesti kuvan ja peräännyin nopeasti härjän hurjan katseen ja halveksuvien tuhahdusten saattelemana.

Pienellä torilla Sanlucar de Barramedan kaupungissa oli myynnissä apina. Koira, ilmeisesti beagle sitä aikansa katseli,

jäi siihen pohdiskelemaan että onko parempi elo koirana vai apinanako ihmisen alamaisena elellä. Vaikka beaglet tunnetusti 

ovat sangen tyhmiä koiraksikin arvelen hänen päätyneen  kuvitelmaan että kyllä koirana on sittenkin parempi.

Pulut ovat samannäköisiä ja tapaisia kaikkiala. Nämä vilvoittelivat hellepäivänä Chipionan torin suihkulähteellä. Lapset niitä syöttivät siemenillä joita musta mies myi neljälläkymmenellä centillä pussilta.

Parkkipaikalla miradorin kivikaiteen reunustalla makasi tämä koira liikkumatta. Katselin sitä pitkään että onko turjake edes hengissä.

Otin siitä kuvan, elossa se oli, koiranunta nukkui mokoma. Pahastui kameran raksahdusta, suomatta minulle silmäystäkään 

hän laiskasti mutta arvokkaasti siirtyi pari metriä ja rojautti kirppuisen tomumajansa roskiksen katveeseen, jatkoi häirittyjä uniaan.