Koirani kanssa lähdin aarnimetsään selvittelemään olisiko talven selkä jo taittunut. Kävelin 12078 askelta ja johtopäätelmäni oli että ilmassa on varhaiskevättä vaikka helmikuun loppua vasta elellään. Takametsässä jossa vuodenkierto havaintojani tein oli huomattavan paljon lahoja puita. Aikani kuluksi niitä ihailin ja valokuviakin otin. Tällaisissa metsissä voi tuntea myös menninkäisten ja luonnonhenkien läsnäolon. Kuvattaviksi ne eivät suostu ja vaikka suostuisivatkin pitäisin kuvat omina aarteinani.
 |
| Koira tykkää kovasti tällaisista retkistä, saa vapaana juosta, inventoida villiä hajumaailmaa |
 |
| Tämän hassunkurisen mutkakoivun kuvaan aina ohi vaeltaessani |
 |
| Saattaa tämä kohta haljeta ja maahan romahtaa, aikansa elänyt |
 |
| Kääpäfanille olisi tässä metsässä paljon ihmeteltävää |
 |
Hemmotellaan satunnaista kulkijaa. Helpotukseski huonompijalkaisenkin sohvaperunan luontopolulle |
 |
| Aikansa elänyt, loppuaikaansa koristeena, ilona polun kulkijan silmälle |
 |
| Riemuportti luontoihmiselle |
 |
| Lumen rippeitä, joskus on tuuli käynyt |
 |
| Kääpiä lahopuussa |
 |
| Lisää kääpiä |
 |
| Kokonainen ryväs elinvoimasilta vaikuttavia kääpiä |
 |
| Asetelma |
 |
| Maasta se on noussut ja maaksi aikansa kukoistettuaan muuttuva |
 |
| Taivaan törröttäjä |
 |
| "Täältä tullaan, pidempäänkin olisin halunnut juosta ja haistella" |
Voi mihin ihanaan metsään pääsin kuviesi mukana. Tuolla kyllä mielikuvitus laukkaa ja mieli vahvistuu.
VastaaPoistaAito haltiametsä, kaunista!
VastaaPoista